• Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Omavaraisuus

    Maalle muutto

    Maalle muutto taisi tapahtua tammikuussa 2019. En tarkalleen muista! Eikö ole kummallista. Että ei ihmeinen muista jottain noin suurta tapahtummaa omasta elämästä. Kuitennii talavea se oli. Olisiko ollunna tammikuu 2019 tai helemikuu. Jäi mielleen vain se kauhia tavaravyöry (en lainkaan olluna tukahuttana ommaa pahhaa oloa tavaroihin, en en!) ja pimmeys. Suuri mahtava yllä aukiiva tähtitaivas ja loputtoman pimmeyven sylleily. Siinä vaiheessa palasin takasin luontoon. Käytännön asioita melekein umpikaupunkilaisille Siinä mielessä tämä on olluna iso tapahtuma meille kaupunkilaisille vaikken ikinä ihteen umpikaupunkilaiseksi sanonukkaan. Maalta on juuret lähtöisin periaatteessa meillä kummallakin. Mutta se kaikki mikä liittyy aikuiselämän asumisseen iliman taloyhtiötä oli vierasta meille. Ei ole yhteistä roskista, ei kaukolämppöö ja vesilaskukin vaihtu…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Omavaraisuus

    Muinaismuistoemäntä ja pienkarja

    Harvoin tullee ihmeiskontaktija täällä. Oma pere on tiesti assii erikseen mutta perreen ulukopuolisia ihmeisiä tullee nähtyä vähän. Haastelennii sitten paljon elläimiin kanssa. Kerron säästä, tännää sattaa vaikka tolokkuvvaahan ne itehhii säätilan muutokset. Inkeri ol erräänä aamuna aivan järkyttyny, kun Ester losottel perä auki kun viimosta päivee. Inkeri on siis meijän tilikkutäkkikissa. Hiän näyttää niinku ois kerräilty tilikkupalaset yhteen ja niistä muojostuu vinkerän värinen kissityttö, jolla on kaiken lisäks oranssi irokeesi. Semmonen Ilontuoja Inkeri meillä assuu. Hiän raapustel sohvia ja häntä viuhu vinkeelä liikkeellä. Silimät ol ilikikuriset. Sannoin jotta nyt lähet navettaan tiältä sohvija raapustelemasta. Eihän hiän totelu. Kahto vain kujjeet mielessä minnuu. Sanoin koirille, jotta pittee varanna jos se kovin…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi

    Rakennusasioita

    Oli kuukauven ensmäine maanantai eli #suuntanaomavaraisuus yhteispostaus. En ennättänä mukkaan, mutta kirjottelen silti ommaan tahtiin. Aiheena oli siis rakennukset. Ensmäisenä kun näin aiheen teki mieli älähtää: EI MITTÄÄN! Ei mittään rakennushaaveita ei mittää uutta. Ei missään nimessä, kun entisettii on tekemättä. Eli yhteispostausaihe oli rakennushaaveet ja projektit. Miulla, meillä, ei ole mittää haaveita sen suhteen, kun nämä nykysettii työt painaa niskaan. Jos jottain täytysi sanoa, niin jos saisi puille katoksen, kun niitä puita tässä asutuksessa tahtoo mennä vinopino ja vähän päällekkin. Lisäksi, jos ennen talavipakkasia saisi kellariin ja navettaan uuet ovet niin se riittäisi. Kunnon kellari se olla pittää Kyllä omavaraisuuteen tähteevässä talossa kunnon kellari olla pittää, joten vauhtia punttiin…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Suuntanaomavaraisuus

    Tilannekatsaus kessään

    Viime kuun yhteispostaukseen en ennättänä mutta nyt arvelin rutistoo ja ottoo ossaa aiheeseen kellarit ja säilöntä. Varotus tähän alakuun, että elä tuhloo aikaasi tämän tekstin parissa, jos käytännön vinkkejä ehit. Lähinnä jaarittelen meijän kesäkuulumissii. Mutta siis tässä kuussa suuntoomme katseen kellarriin. Se onnii oikein ajankohtainen aihe, sillä kalkkivellit pittäisi maakellarin seiniin sipasta niin saisimme vähäsen satomme suojaan talaveksi. Meillä on lapsivappaaviikonloppu tiijossa ja sehän tietää parisuheaikoo eli kellarin kalkihtemista. Kerron kuitennii päällimmäiset tuntemukset ensin. Kyllä mietin, jotta kenen idea se oli lähtee urku auki tähän omavaraistelutaistoon. Elukat ja kasvit ja kaiken uuen opettelu. On nimittäin työtä kerrakseen. Lypsyssä meillä ei ole tällä hetkellä kettään ja se tuntuu helepotukselta. Kaikilla mammoloilla…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi

    Kuhtuhuuto

    Nyt en taas tiijä mistä sitä alottaisi. Sen piti olla tavallinen tiistaiaamu. Joka aamu navettaan männessä tulloo pelon sekasin tuntein kurkattuu onko poikiminen jo tapahtuna. Tietämättömille kerrottakkoon, jotta Poppis on emäelämän ensmäine lehmä ja poijittamisesta ei oo käytännön kokemusta lainkkaan. Mitä nyt ihe tullu par kertoo piästettyy uutta elämee omista sisuksista ulos, mut se on toinen juttu se ja siihen assiiseen emme palloo tämän kirjoituksen aikana. Voitte huokasta. Sinäkään aamuna ei olluna tapahtummii. Aloin siinä putsailemmaan karsinnoo ja tususin, jotta miten oot tuas saana tämän tämmösseen kunttoon, kun vasta eilen Risoton ja Rosollin kanssa vaihettiin puhtaat pehkut. Liekö siitä papatuksesta tuleva äitlehmä vimmastuna ja otti ja kävel ulos navetasta. Tuumasin,…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Yleinen

    Omavaraisuuden tiellä

    Kevät se on koittana. Multapussija ja sormien syyhyttellyy on liikenteessä. Siemenpussit ehtiväinen jäläkikasvu leikkas auki jo hyvissä ajoin. Perriytyvvee on iätyshulluus. Välillä sitä tosin miettii, että täytyisikö sitä muuttua tolokun immeiseksi ja lopettaa tämä tämmönen haihattelu ja männä sinne kunnon immeisten töihen. Lopettaa siemennii näpräys ja muu omavarraishaihattelu elukoihen kanssa. Mutta kun ei. Kun on tälle omavaraisuuden tielle astuna niin poiskaan ei taija piästä. Tämä tuntuu omalta. Toisinnaan sitä tuumailoo, jotta voi kun ois saanu ellee siihen entisaikaan. Oisko tämmösestä elosta osannu nauttia silloin? Siihenpä ei tiijä vastausta kukkaan. Lissääntysmisassiit nostaa piätään. Iätys ja poikimisassiit nimittäin. Jos suunnattaan katse ensmäisenä kasviloihe niin nyt on se aika, kun täytyis alakoo laittoo…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Suuntanaomavaraisuus,  Yleinen

    Säästämisasijoita ja perinnerituaalilannotus

    Yksiköllämme, toisin sannoin perreellämme on tavote. Tavote pois oravanpyörästä tai ainakin rakentoo semmonen pyörä mitä jaksaa polokii kyynistymättä ja voimanlähteenä toimisi muukin kuin kahvi. Pakosuunnitelman peruspilariksi on muodostuna lause: elä kuluta. Elä osta mittää. Elä usko mainontaan. Nehä nimittäin jaksaa tyrkyttee siulle kaikenlaista, koska markkinatallouven mielestä sie tarvihet kaikenlaista. Tosiassiihan sie et tarvihe kaikenlaista. Harkihtevvoo ostamista kohe. Sinne olemma matkalla. Ketterästi aasinsiltoo pitkin pääsemmekkii #suuntanaomavaraisuus plokiporukan kanssa kuukauven aiheeseen, joka ol siästäminen. Pennin venytys. Ostolakko. Kuluttaminen. Tai siis kuluttamattommuus. Millä tiällä ittäisen Karjalan kuppeilla siästettää ja venytettää pennii on olla ostamatta. Entinen elämä osottaa, jotta mainonta on onnistuna ja kaapit tursuvaa tavaroo ja talo niitä tursuuvia kaappija. Pikku hiljoo olemmekin alkana kärsiä vaivasta ikävästä nimeltä tavaraähky. Parantumisprosessiin kuulluu tavaroihe kulettaminen poikkeen, tyrkyttäminen tutuille ja tuntemattomille…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi

    Asijoo vuohista ja muuta hurruumista

    Kun tilatoimintoo alettiin suunnitella selevä ol, että lypsykkiä tarvittaa. Hankittiin köyhän naisen lehmijä eli vuohija. Kuttutyttärrii tul kaksi, Risotto ja Rosolli ja ajatuksena ol, että heijät sitten käytettään sulhasen luona ja näin se porukka iteksijjään kasvvaa. Assiit ei kuitenkaan ikänä mäne silleen niinku suunnittelloo, jotenka pihhaan parkkeerasi tiine lehmä ennenku vuohet kerkisivät kantaviksi. Rikastummaan ei siis oo piästy vaikka köyhän naisen lypsykkien lisäks tul jykevämpihhii malli. Tai no rahastummaan ei oo piässy mutta rikastummaan nimenommaan on piässy. Taijoissa ja kokemuksissa. Lypsymeiningit siis alotellaan lehmän kanssa. Risotosta on suunnitteilla lypsykkiä. Vävy on tavattu ja pian selviää tulko suhroomisesta mittää tuotosta. Ollaan niin sanotusti liipasimella. Kohta vaihtuu helemikuu ja kaikenlaissiin kippoloihe ja…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi

    Haaveissa kasvukaus 2021

    Vuos 2021 enspäivii vietettää niin hyvä on kiäntee ajatukset tulevvaan kasvukautteen. Oon piässynnä mukkaan blogiporukkaan, #Suuntanaomavaraisuus, joten tässäpä tulloo ensmäine blogipäivitys sillä saralla. Istuiten nyt kiireemmäks aikoo, niin miepä kerron mistä kaik alako. Taustatietoina kerrottakkoon, jotta tukikohtana toimmii Karjalan kuppeet eli Pohjois-Karjala, Kesälahti ja ohjakssii pitelöö kolomekymppinen emäimmeinen. Omavarraistelutaustoo sen verran, jotta lapsukaisesta saakka on kulettu mehissä ja järvissä. Soilla ja töillä, niin se tunttuu ihan ihestään selevyyveltä, jotta marjat ja sienet käyvää mehästä ja juurekset kasvimualta. Kalat järvestä. Nämä taijot on semmonen pitävä pohja elämälle, jonka arvon ymmärtää vasta näköjjään tälleen jäläkikätteen. Nyt jos ihan juurta jaksain lähetään mylleemään, niin maalle muutettiin vuonna 2019. Samana vuonna mopo läks niin…

  • Emäntätaijjot,  Yleinen

    Sydänmaa – lapaset

    Neulotsie vai kudotsie? Toiset saattaa jopa tikittää. Korhoska neuloo, koska neulonta tapahuu neulepuikoilla. Kutominen taas tapahtuu kangaspuilla, eli mattoja kudotaan. Jokkainen tietty sua tehhä niinko tykkee, kuhan tekkee ja itellä on mukavvoo. Korhoska on aina ollunna kova neulomaan, erityisesti kirjoneuleet on kiehtona. Siitä hetkestä kun koulussa opetettiin kirjoneuletta, on tullunna suunniteltua vaikka minkänäköstä sukkaa ja lapasta. Vaikka netti ja lehet on täynnä uppeita ohjeita, tulloo harvoin tehtyä muijen ohjeella, sillä parastahan on suunnittelu. Ylleensä on piirretty ruutupaperin kulmaan esimerkki mallikerta ja alettu vaan suoraan neuloa sen kummempaa kokeilua. Niistä kokkeiluista on tullunna ihan pijettävvii, mutta kuitennii ylleensä semmosia, että ”ens kerralla kun tämän tekis toisin niin tulisipa kivempi”. Koskaan ei…