Yleinen

Mistä alkoi Mikä Itä!

Päivittely. Siitähä kaikki perinteisesti alkaa. Joku assii on näin, mie kerron sen siulle ja sie kerrot saman assiin miulle takas. Kerrotaan uuvestaan eri sanoil. Kerrotaan toisesta assiista, vaan ain päävyttää sammaan. Tojettaan, jotta jonkun pitäs tehhä jottain. Sie kahot miut ja mie kahon siut. Molemmat on sammoo mielt jot mitäs jos myö tehtäs. Ja siithä se sitten lähti.

Myö tutustuttiin Turuskan kanssa instarammissa, nykyajan maitolaituril, ja voi mahoton kun mie oon ilonen jot tutustuttiin. Homma alako huommoomatta, vähän olttiin kuvviin alle jotta sammoo mieltä ja assii on justiinsa näin. Sitten vaihettiinni jo numeroita. Sitte käytiinni jo kahveella. Ja totteutettiin kylläily ja saunonta, suoritettiin lanttukukon leivonta ja lamppaanrapsutus. Siinähä se sitten äkkii olihi, ystävvyys.

Kiisseli.

Turuska on naenen, joka tarjjoo vierraille vain parasta. Kun Korhoska pammautti ensmäästä kerttoo kyllään, viettiin ensmäisenä kierrokselle lampollaan ja sen jälestä istutettiin kahvepöyttään, kiisselikulho nuaman etteen. Hää on emäntä miu makkuu.

Ja kun molemmat oli suana kerrottuu jot mitä aattellee, mitä halluis oppija, missä halluis käyvä, mitä piässä  liikkuu kun tallustaa kumpparit jalassa mustikkamehtään, niin aateltiimpa jo täytyy muillehi kerttoo. Ja silviisii synty Mikä Itä! Eij myö mittee täyvellisest osata, eikä kaikkee tiijetä, mutta mukava on yhessä ystävän kanssa ottoo selvvee.

Korhoska

Kaks sitkeetä sissiinoo

Mistä se alako se Mikä Itä!? Mummon kaippuusta, perinnetaijoista. Nykyajan maitolaiturilla ei oo ennee näissä porukoissa ruuhkoo. Onneks siellä ol yks sitkee sissiina istumas ja anto miullehhii tilloo. Istuha vierreen niin rupatellaan. Ja niinhä myö rupateltiin. Mummoista, mammoista, menneistä ajoista. Perinnetaijoista.

Mittää en ossoo mut hieno ois, jos jottain ossoo. Sit myö tuumattii, jot jospa myö yhessä. Alettas oppimmaan, muillehhii kertommaan.

Juttu ku luisttaa niin mittee sitä viivyttelemmään. Perinteiset numeron vaihot ja kahvit tehttiin. Tietennii. Mut sit hää tul jo käymmään, Korhoska nimittäin. Vieras ku tulloo niin ensmäisenä viijään lampollaan ja tämän perästä kiisselpöyttään ja kahville. Sitten saunnaan ja avanttoon. Mitä sitä muuta Korpelaisemä vierraalle tarjois. Ainii. Ja opettihan hiännii minnuu leipasemmaan lanttukukkoo. Ja se ol nimittäin niin hyvvee, jotta eräs perreen nelijalakanenkaa ei voina sitä vastustoo. On se Korhoska velho noita kukkoja leipommaan.

Siitäpä se synty, Mikä Itä! Mikä se yhistää Nurmesta ja Kesälahtii? No Korhoska ja Turuska tietennii. Ja mikä se näitä naisia yhistää? No kolome kovvoo tietennii. Pulikka, piirakka ja perinnetaijot. Siinä on jo pienmuotosta savottoo kahelle emänalulle.

Turuska

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *