Yleinen

Korhoskan syntymäpäivviin päivittely

Kaikenmoista. Jos jottai täytyy täst vuojest tojet niin silviisi sitte.  26 piti olla vakkiintumisen vuos, ainahhii sitä nuaren länkyrän sillai ajatteli. Sen sijjaan laitettiin suhteet, piirit, työpaikat ja iltapuhteet pakettiin ja pyörräytettiin ympäri. Sillaipa kaiken varmmaan kuuluhi mennä, sillä eniten harmittaa viimevuojen huono mustikkasato ja vuossii varjeltu mualipurkinavvain joka viime hetkel hävisi, muihi asijoihi ämmä on ihan tyytyväinen vaikka välillä on surullista ollutti.

Tämän vuuen syntymäpäiväpotretti.

27!

Pitkeen toivottu muutto takasin Jojensuuhun ei  olukkaan niin heleppoo. Vuossiin aikan työpaikasta olihhii tullunna rakas, ja justiinsa sen tähen että työkaverit oli muuttuna ystäviksi. Kyllä mie eppäilin virhheen tekeväni joka päivä viimesen kuukauden ajan samalla kun pillitin silmmii piästä seinnii maalatessa ja viemärrii avvaillessa. Mutta kyllä se nyt oli tehtävä, kun kerran opintovappaa oli järjestynä. Samalla mie ajattelen jotta tämä mahollissuus, josta voip palata hyvviin kässiin. Ystävät laitto matkaan toisten ystävviin luoksen, kyl sua heist onnellinen olla.

Viime vuuen synttäripotretti, ”kahvikutsuilla kutun kanssa” mummolan saunan iessä.

Erityisen ilone mie oon siit, mitä kaikkee on suana touhuja ja viel kenen kanssa! Siittä on aika tarkkoon kololme vuotta, kun eräs Korhoska laitto Hellasta Itään- instarammi tilille kämäsen leipäkuvan saatetekstillä: ”Jehveli sanoi: Naenen, mene keittijjöön ja valamista miulle voeleipä”. Ja akkahan mäni, mutta nainen oli viisas, tiesi Jessen herkkävattaseks, laittoi jauhoista puolet pettua, saip leipästä lutteetonta. Ja täyvestä mäni.” Ajatuksena oli enssijasest viihyttee ihteensä, sittenpä hakkee leipomissee inspiraatijjoo. Mitenkä itelleen naureskelusta ollaanni piästy siihen, jotta tehhään yhteistä plokkii, tehhään yhessä verkkokurssei, tehhään yhteissii rojekteja uunin iessä immeisten kanssa jotka oot tuntena minnuutin vaikka tunttuu jotta aina? No en tiijä mutta mitenkä hauskoo on ollukkaan! Huntturassa, vahinkossa ja itellään, silviisii ne parraat assiit ylleensä tapahtuu. Kun on ilomielinen ja avvoin, kyssyy rohkeesti ja vastoo toisel ”jotta mikäpä ettei” ja ”tehhään vuan” niin sitä tapahtuu hyvvii asijoit.  

Korhoskal on tapan tehhä itelleen joka vuos syntymäpäiväkakku, koska kyllähän ihteensä pittee juhlii. Viimevuonna leipastiin lakka-saaralottee, tänä vuon kuivasin kakspakettia jauhelihhoo, koska se säillyy viikonlopun melontaretkellä paremmin kuin kermakkakku.

Loppuun mie halluun laittoo runon, jonka miun mummo oli kirjottana postikorttiin jonka lähetti miulle 20-vuotis syntymäpäivän seihtemän vuotta sitten. Sitä mie oon pitänä mielessä.

Toivon sinulle rakkaani
kaikki taivaan tähdet ja tuulet,
jotta kaikkina elämäsi päivinä
ilon löydät ja lohdun kuulet.
Toivoo Hilkka-mummo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *