Emäntäretket,  Yleinen

Puhistautuminen jatkukkoon

”Puukon pitää olla terävä, jos mielii nahan halkaista ja pahan veren porrauttaa pois”, sanoo kupparimummo Anni Hynynen Nilsiästä. Erityinen teho kuppausveitseen saadaan, jos veitsi valmistusvaiheessa karkaistaan aviottoman ensisynnyttäjän maidossa.”

Puhistusta lähettiin hakemmaan saunasta mut sit tul tunne. Pittää piästä pintoo syvemmälle. Laskii paha ver pois ja antoo uuen veren tulla. Antoo nykyajan kotkotukssille kyyttii ja piästee verenperintö pinttaan. Hakkee tuntummoo sissäisseen emäimmeisseen, joka meissä kaikissa assuu.

Kesän ensmäisinä päivinä myö Korhoskan kanssa suavuttiin kuppoojan pihhaan. Esittäyvyttiin, ketä ollaan, mistä tullaan ja mikä on vaiva. Sananvaihto käytiin ja sit alakokkii hetperrään toiminta. Siinä ei paljoo hienosteltu, vuatteet poikkee ja jätä vua nimettömät jalakkaan ja eiku pöyvälle makkoomaan. Ja mitäpä sitä hienostelemmaan, rutakoihen emäntien kesken.

Ensmäisenä lämmitettiin lihakset, jotta paha ver paremmin pakenoo, kun se viimellään nappautettaan poikkeen nahan alta. Lopulta riisuttii viimesettii rihman kiertämät ja mäntiin saunnaan. Joku tovi siellä kypsytelttiin kehhoo tulevvaan ja sit kuppar tul kysymmeen jotta joko sie oot kypsä. Ja olihan mie. Ja sit myö mäntiin.

Eiku vuan mahalleen hoitopöyvälle ja kuppija alettiin nappauttellemmaan nahkkaan kiinni. Sit ku lihanpeitto nous pinkeelle, otettiin kuppi poikkeen ja pienellä kupparkirvveellä (näytti kokemattoman kupattavan silimmään nitojalta) nassauttiin nahka auki ja kuppi takasin paikalleen. Aluks luulttii, jot tänä päivänä valutettaan hikkee, verta ja kyynellii. Mut ei. Se ollii ku pien luunappi. Noin. Nyt se tul ja nyt se män. Kipu ol ohi.

Ver immeyty kuppiloihen ja kuppar irrotti kupin paikalttaan ja lämmin ver valu kuppeita pitkin viemärriin. Tämä toistettiin par kertoo ja sit huuhelttiin lämpimäll veillä keho puhttaaks. Pestiinpä nimittäin tissin alussii myöten emä puhtaaks. Siinä sitä oltiin ilikialasti immeisen eissä, jonka oot tavanna noin puolisen tunttii sitten. Oliko kiusallista, ei lainkkaan! Mitenkä olihhii niin luontevvoo. Tässä myö emäntiin kesken vuan.

Kuppauksen jäläkeen ol autuas olo. Naisseus oikein puski pinttaan. Posket punotti ja omenamehu maistu palalle taivasta. Olimma suavuttanneet perinnematkan nirvannaan. Sithä kuppar vielä porrautti meille kahavit ja sorttimentit. Aika kokonaisvaltanen hoito täyttyy sannoo. Tästä on hyvä alottoo matka kohti perinnetaitoja ja emäntäretkiä. Uus ver pulppuvvaa suonissa ja mielkii on yhtä kirkas kun kesäuamun aurinko.

Kiitoksii kuppar Anne Asikainen Kesälahelta. Teit meistä mahottomman onnellissii emänttii. Askel on kevyt eikä harteita paina, kuppooja poisti sennii vaivan.

”Sauna se on sellanen paikka,
sielä ne huoletkii huojentuu.
Kun vastalla hakkoo syntistä nahkoo,
niin tuntoo jo piässeessä taivaasee.”

Hyvijä löylylöitä,
Aune

Hyvijä löylöi toivottelloo myöskii Turuska.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *