Minifarmarointi,  Yleinen

Kuinka minusta tul minifarmari?

Kuinka minusta tul minifarmari? Se läks haaveesta, työskennellä elläimiin kanssa. Männä kouluun opiskelemmaan. Hakemmaan viimein tutkinto kuulluisalta omalta alalta. Jospa se ois tällä kertoo se miun oikii oma ala. Koulunpenkkii on tullu kulutettuu semmosissa koululoissa, joissa kävin lähinnä evästämässä ja kahtelemassa kellon lyöntitahtii. Tahi kahtelin ikkunasta ulos. Ulos vappauteen.

Liekö se ollu orastava kolomenkympinkriisi tahi jonkun ylemmän johatus. Kuitennii piällä ol loputon ahistus. Mikä miusta tulloo isona? Saisinko mie nyt viimein, kolomenkympin tienoilla ihe piättee, ihe kuunnella ihteen. Kuunnella mitä miun syvän sannoo. Mikä minusta isona tullee ja tulisko miusta onnellinen? Tätä mie halusin. Halusin viskata kaikkiin muihen oletukset vimmatulla viskasulla vesakkoon. Ennee en jaksa. Ketäpä se paljjoo kiinnostelloo, jos mie tien koko työikän työtä, jossa en käy palakan takkii enkä työn antaman sisällön takkii? Niinpä. Mitä ihmettä mie siellä tien?

Yrittäjjyys on meijän kohalla yhteistyötä, tukkee ja appuu. Kukkaan ei pärjee yksinnään. Se on selevä.

Lopullinen syssäys yrittäjyyteen ol surunkantamoinen. En tiiä millonka se hetki yrittäjyyteen ois sitten tapahtunu iliman tätä tapahtummoo. Siinä tilanteessa koin tärkiiks jatkoo sukupoloviin tekemee työtä. Nämä par vuotta onnii ollu aikamoista räpistellyy. Kaikki tulloo uutena nurkan takkoo. Etkö ookkaan tehnä sitä, tätä ja tuota? No en. En oo tiennä enkä oo älynny kyssyy. Eipä siinä mittää. Kukkaan ei oo valamentanu eikä ohjannu minnuu tähän ammattiin. Kysyny oon enemmän kun laki sallii ja turvautuna vanhempiin viljelijöihen. Onneks tänä kesänä oon löytäny sielunsiskoja maaseutupuolelta. Vaikka välimatkoo on niin sosiaalinen media on mahollistana sen, että tuntoo olevasa lähempänä kun todellisuuessa onkaan.

Siinäpä ol pien raotus miun yrittäjyyteen. Edelleen matka on ihan alakutekijöissään. Mutta jostain se pittää alottoo. Ja hyvä kun alotin. Ikinnään en oo näin vähhee miäree tienannu penninpyöryläissii mutta mie oon maailiman onnellisin tällä hetkellä. Jos sie mietit, jot mieki halluisin tehä jottain ommoo. Mutta mitä se vois olla? On semmonen sallainen paikka, kun arvomaailima. Sieltä sie sen vastauksen löyvät. Siun omasta arvomaailimasta. Se on parasta tässä. Yrittäjyyessä, jotta saapi tehä semmosta työtä, josta tykkee, tehä miten tykkee ja millon tykkee. Vaikka keskellä yötä, jos siltä tunttuu tahi on pakko. Ja sekkii kannattoo muistoo, jotta voipi ylypiinä sannoo, minäpä olen aevan uus tuul tällä alalla. Mutta sitä päivee miehhii ootan, jotta voisin sannoo iänessä pala ylypeyttä. Minä oon maaseutuyrittäjä.

Elläinten vilipitön läsnäolo ja oleminen toi miut ommaan elämmään.

Elämmään kera elläinten, kera oman ison perreen.

-Turuska

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *