Minifarmarointi,  Yleinen

Minifarmin marraskuu

Minifarmin marraskuu pittee sisällään loskoo, lunta ja räntee. Mustuutta ja märkee. Kukkaan ei halluu ulukoilla ja ainoo, joka ulukoiloo on emä sekä koiran reppanat. Heillä ku ei sisävessamahollisuutta ole. Tasan ei käy onnenlahjat elläinmaailmassakkaan.

Elläimiä ei tosissaan kiinnostele ulukoilla kun taivaalta tulloo joka suunnasta jotaki märkee. Mahollissuus ois. Kiinnostusta ei. Vuohityttäret tosin toimmii oivina pakkasvahteina. Uamulla kun aukassoo oven ja laskoo koirat ulos, rappuset, miksi siihen ei saa liritellä, niin jos kuulluu pien päkätys tervehys niin se meinoo, jot pakkasta on pikkusen. Ulos voipi suavustautuu. Jos mittää ei kuulu, niin tiijossa on vellikelit. Jokkaisella täytyisi olla oma pakkasvahtivuohi.

Kuva kevväältä, tunnelma valosamp vähemmän mutanen kun nykyhetki.

Kanaset on kesän tauon jäläkeen päättänneet alakaa taas munimaan. Lähelle mäntiin jo tilannetta, jotta joutuuko tässä munoset kaupasta hakemmaan, kun rouvilla ol kaikkii muuta kesä-ähväärii kun muniminen.

Kaisan päivä koettelloo ja se on vanhan tiijon mukkaan hyvä kerintäpäivä. Etuajassa oltiin, kerrankin! Aina kun ollaan pikkusen myöhässä niin nytpäs ei. Lampakset tulloo kuulemma niille päiville, jotta karitsoita ois sitten kevväällä tiijossa mutta ei tässä talouvessa. Emäpahkeinen kun män ainoon poikapuolisen lampaksen kulukuset jättämmään elläinliäkärriin.

Mutta siinepä sitä onnii jo. Kaikenlaista pienfarmi toimintoo tapahtuna. Nyt oottelemma joulun aikoo ja luomme tunnelmoo viemällä kuusen navetan asujille. Joulutunnelmoo. Sitä ikkuisen marraskuun jäläkeen kaipailoo.

Marraskuun vimosii päivii toivottelloo Turuska

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *