Emäntätaijjot,  Minifarmarointi

Asijoo vuohista ja muuta hurruumista

Kun tilatoimintoo alettiin suunnitella selevä ol, että lypsykkiä tarvittaa. Hankittiin köyhän naisen lehmijä eli vuohija. Kuttutyttärrii tul kaksi, Risotto ja Rosolli ja ajatuksena ol, että heijät sitten käytettään sulhasen luona ja näin se porukka iteksijjään kasvvaa.

Assiit ei kuitenkaan ikänä mäne silleen niinku suunnittelloo, jotenka pihhaan parkkeerasi tiine lehmä ennenku vuohet kerkisivät kantaviksi. Rikastummaan ei siis oo piästy vaikka köyhän naisen lypsykkien lisäks tul jykevämpihhii malli. Tai no rahastummaan ei oo piässy mutta rikastummaan nimenommaan on piässy. Taijoissa ja kokemuksissa. Lypsymeiningit siis alotellaan lehmän kanssa.

Risotosta on suunnitteilla lypsykkiä. Vävy on tavattu ja pian selviää tulko suhroomisesta mittää tuotosta.

Ollaan niin sanotusti liipasimella. Kohta vaihtuu helemikuu ja kaikenlaissiin kippoloihe ja purkkiloihe hamstroominen on alotettu. Tässä päivänä erräänä kanaloo kuivittaissa justiinsa mietin, että omavaraistelija ei oikein pysty elämmään hetkessä. Pittää ellee siellä tulevan puolellahhii. Pittää varrautua ja suunnitella tulevoo kasvukautta. Olla valamiina tulevvaan koitokseen. Miten se voi olla sammaan aikaan niin ihanoo ja kamaloo. Siis todella? Vuorokauvesta loppuu tunnit ja nyt jo vähän kurkkua kuristaa, kun viime kesäsen kasvimaa, hunajarojektien piälle tulloo kasvihuone ja lypsäminen? Sillon jo tuntu, että ei helekkar miten tästä seleviää. Samalla se kuitennii aiheuttaa kuplivvoo innostusta, myö ollaan näinnii pitkällä jo suunnitelmissa! Ja loputon ilo, kun saapi hakkee evästarpeet kävelymatkan piästä. Se tunne on niin maadottava ja voimaannuttava, että ilimankos tätä valssia jakssaa vuos toisesa perrää.

Toisaalta kun on kaks kessee männy jo, niin ihan kaikki ei tuu uutena vaikka ihan novviisia tässä hommassa vielä ollaan. Kiintopisteenä olkoon pikku hilijoo kasvava ja monipuolistuva omavarraisteluaste, suloset elläinlapsukaiset pihassa ja ihe ku tekköö niin työsäjälen näkköö. Ne tuop hymyn huulille räntäsatteisena tammikuun päivänä. Aika kun etteenpäin mennöö ja löytää sen oman tyylin tehä asioita, niin samalla ne hommat taitaa helepottuu. Tärkeintä onnii möyhentee se elämä ja elämäntapa semmoseksi, mikä omalle tunttuu. Mikä toisista näyttää työläältä voipi ihestä tuntua työläältä sekä samalla antosalta. Elämän tarkotukselta. Se on se assii, mikä kenellehhii soppii. Makuasijoista ei sovi kiistellä ja elämäntavoista vielä vähempi. Niinhän sitä sanottaan, jotta talo ellää tavallaan ja vieras käypi ajallaan.

Kolome mehiläismökkii meillä on. Tiesitkös sie, jotta mehiläiset tekköö ylleensä ensmäisen lentosa maaliskuussa, jota puhistuslennokssi kutsuttaan.

Tämmössii asijoita,

atvailoo Turuska

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *