Minifarmarointi

Elämänlähteillä

En oo juonu viinnii Wienissä enkä montoo pitkee kylymee Lyypekissä mutta lähevettä arjessa. Sitä oon juona. Meillä oli #suuntanaomavaraisuus bloggareiden kanssa helemikuun postausaihheena juominkit. Mitä kukkii juo, tekköö ihe ja sen semmossii märkijä asijoita.

Myö olemma tosissaan lähevettä käyttäneet juomana nyt vuuen päivät. Oisko. Ihan en tarkalleen muista. Se on semmosta arjen luksusta. Makkee, pyörreen makunen, kirkas ja raikas läheves. Hivellöö makuhermoja piästä varpaisiin. (Huomooko laajasta makukuvvauksesta, jotta pitkäripasessa on tullunna lyhyt työura tehtyä.) Aluksi se lähevein rahtoominen ol pakkorako ja sitten ne veenhakureissut jäi tavaksi. Ja onhan se nyt kauhian hyvveekin ja kuulluu olennaisesti omalla kohalla tavotteeseen jiähä pois oravanpyörästä. Pihasta tosin löytyy myös kaivo mutta joku voima se sinne lähteelle vain vettää.

Nyttennii erräänä päivänä varasin viis kympinpyttyy, koiriin hihnan ja ahkion. Poloveen asti ol paikkapaikoin lunta ja ylikin. Tarkotuksena ol koirilla vejättee vespulukka appiukon mökin pihhaan mutta en raaskinu, kun ne kaverit siellä hangessa jauho mänemään. Jotenka se oli sitten ihe vejettävä se veslasti perille. Sitä tuntoo niin eläväsä, kun seleviää vuuen ajasta toiseen vaihtoehtosessa elämäntavassa. Havaintopäiväkirja asijan tiimoilta sannoo, että kyllä sitä mielluummin hangessa veinhakureissut tekköö, kun kesäkuumalla paarmojen kanssa. Sitä tuntoo olevasa elämänlähteillä ja perusasijoihen äärellä. Tekköö miel tuulettoo, jotta perkule! Tästäkin selevisin. Sitäki mietin, jotta jos joku tämän touhun oikeesti näkisi niin kyllä varmaan piätä pyörittelis. Umpihangessa jalan, kahen koiran, ahkion ja vesikanisterloihe kanssa männöö Turusen emä vein hakkuun. Van onneks ei kukkaan nähny ja ihan näin meijän keskennii tämän assiin kerroin. Mutta ol antosa reissu. Tul hiki, hyvä miel ja vettäkin saatiin. Oikkein ol hyvä reissu.

Kriikunasato ol antosa
 viimo kesänä

Lisäksi miel halajaa satokautteen ja kylyvöhommiin. Iätyshulluus on saapuna tänne ettäänperäle. Kauppaan ol ilimestynä ensmäiset siemenet ja niitä sitten panniikissa mätettiin ostoskärriin. Silimät kiiluen ja ympärille vilikuillen isännyyelle piti selittää, että nyt nämä pittää ostoo ennenku kaik muuttii huomoo nämä ja sitten nämä loppuu! Toimittava on nyt. Tosin. Mihkähä niitä siemennii kylyvettään, kun kasvimaa muistuttaa villiintynyttä rikkakasviviidakkoo. Perunoita kun sieltä juolavehnän seasta viime syksynä ehittiin niin veikkoonpa, että jottain sille maalle ois tehtävä ennenku siinä haaveiloo mittään kasvattavansa. Permakulttuuri kiehtoo oikein kovasti ja sille tielle otetaan seuraavat askelleet.

Iätystä siis ootellessa, että kun ois kaikki ikkunalauvat täynnä purkkii ja purnukkoo, mitä kissat sais sitten oikein olan takkoo hämmentee. Sitä tuntoo tammikuussa olevasa kaikkivoipainen iättäjä, istuttaja, taimettaja, mutta vahva eppäilys on, että pakka lipsahtaa tuas käistä jossain vaiheessa. Mutta eipä sitä sattoo tule, jos ei koitakkaan. Pittäähä sitä ajanvietettä ja piennii puhteita jokkaisella tilalla olla. Tässä nyt ol hieman sarkasmmii mukana, jos joku ei ymmärtänä. Ihan vain mainitakseni. Kun semmostahhii kommenttii tullu, että miten saapi ajan ettäänperälä kulummaan ja mitä ihmettä tekemistä tämmösessä maalaiselossa on. No eipä mittää sen kummempii. Kuhan kattoon sylekssii ja kahtoo miten ne tuotokset sieltä alas ripajjaa. Kun tässä elossa pyrittään siihi, jotta mikkää ei tule valamiina ja iheksiään. Vaan tullee työllä, sillä omalla työllä. Mahollisimman vähällä ostovoimalla.

Inkeri on erittäin erinomainen taimmiin tuhhooja.

Mutta niin. Semmosin aatoksin siirryttään helemikuuhun ja aletaan valamistautua kasvukautteen 2021. Ei tarvita miestä vahvempoo, eikä lähevettä laimeempoo, jotenka nostettaanko helemikuun ja koittavan kevvään kunniiks ihan lähevesmalja. Kippistä vuan! Ja toven perrään yks juominki mitä kovasti ootellaan on oma maito. Sitä pitäisi tissilöistä ruveta tirisemmään tänä kevväänä ja kesänä. Elukoilta siis. Katkastaan perreenlissäys huhuloilta siivet jo ens alakuun. Otamme siis suuren askelleen omia haaveita kohen maijon muodossa.

Kuvat ol nyt mitä sattuu tässä postauksessa. Kesäkuvvii talaven keskelle. Ja vielä täytyy sannoo mahollissii tavotteita omavaraistelun suhteen olisi olla paljasjalkainen mehtäläinen, ulukona oravanpyörästä ja saisi ellee ihelle merkityksellistä elämee. Siinäpä sitä on tavotetta yhen immeiselämän ajaksi. Semmost!

Välillä sitä täytyy pysähtyä, istahtoo maailiman laijalle kahtommaan, miltä siellä reunalla oikkein näyttää.

Ja entisseen tappaan alta löytyy linkit muihe blokiloihe ja kahtokkee miten monta meitä onkkaan! Lukemista riittää koko helemikuulle. Olokee hyvät!

semmossii kertoil emä Turuska

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/helmikuu2021/

Laura eli Javis https://lauraelijavis.wordpress.com/2021/02/01/urbaania-omavaraisuutta-2-2021-lajikevalinnat/

Toivolan Puutarha https://toivolapuutarha.blogspot.com/2021/02/kultaakin-kalliimpaa.html

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/01/kohti-omavaraisempaa-elamaa.html

Apilankukka http://www.apilankukka.fi/?p=162

Multavarpaan maailma https://multavarpaanmaailma.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisuus-helmikuu2021.html

Vyöhyke 2

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/02/pienesti-ja-mukavasti-omavaraistelua.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/02/mehu-pihan-marjoista-omavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/01/suunnittelun-helppous.html

Villavaltaus https://villavaltaus.blogspot.com

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-2/

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/2/juomat.html

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-2.html

Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/kotipuutarhurin-helmikuun-kuulumiset-omavaraisuus-osa-2-2021/

Mikä itä https://mikaita.fi/?p=659

Caramellia https://caramellia.fi/helmikuu2021

Villifarmi http://www.villifarmilla.fi/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-kesa.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20967

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/02/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2021/02/omavaraisempaa-elamaa-2021-osa-2.html

Vyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/ryystetaan-omavaraisesti/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/02/unelmana-omavaraisempi-elama-hunajaisia.html

Puutarha päiväkirja https://puutarhapaivakirjapuutarhapaivakirja.blogspot.com/2021/01/itse-tehty-minttutee.html

Vyöhyke 5

Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2021/01/suuntana-omavaraisuus.html

Puutteela https://puutteela.com/?p=652

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/02/01/helmikuu-2021-juomat/

Kommenttia

  • Emma

    Juolavehnän kanssa tappelin minäkin perunapenkissä. Se on kyllä huikea kasvi, siitä kun saisi ruokaa tehdyksi niin olisi maailman nälänhätä hetkessä torjuttu. Mutta eipä se tunnu oikein kanoillekaan salaattina kelpaavan… Hyvä lähde on kyllä timanttia, mahtavaa jos teillä sellainen on käytettävissä!

    • turuska

      Joo se on kyllä semmonen ehtymätön luonnonvara tuo juolavehnä. Meillä ihme ja kumma kanaset tykkee sitä syyä tai ainakkii kuopsutella jos ei muuten! Possuja haaveiltu kasvimaalohkolle van on ne säädökset niin tiukentunneet. Parraimmat kitkijät oisivat kun tämä emä tahtoo olla liian kiireinen (lue laiska) kitkemishommiin. Ja se lähe on korvoomaton. Voi miten se ves maistuu niin taivaalliselle!

      • Satu -Tsajut

        Ihana kuvaus vedenhausta. Meillä elettiin viime keväänä ilman omaa vettä ja olihan se yhden sortin urakka. Ei tehnyt mieli haaskata pisaraakaan kallisarvoisesta vedestä.

        • turuska

          Sama juttu. Kyllä sitä tarkoin varjellaan meilläkin! Kuten kaikki muukin, mikä tuotetaan itse on päässyt arvoonsa. Sitä ihan toisin silmin kahteloo asijoita, joitten eteen on laitettu työtunteja ja panosta.

  • Kirsti Kaija

    Oma maito kuulostaa taivaalliselta.
    Vedenhakureissu on palkitsevaa ja käy liikunnasta.
    Tämän postauksen lukiessani huomasin taas kerran, kuinka etuoikeutettuja olemme Suomessa veden suhteen ja meidän kylän taloudet eritoten.
    Meillä on kylässä vesiosuuskunta, jossa on 102 taloutta, joille vesi tulee lähteestä putkia myöten. Yleensä muistan sen vain, kun juon ”pahanmakuista” vettä jossain muualla.

    • turuska

      Oi teillä tullee ihan putkia pitkin sissään läheves! Onpa ihanoo! Oma maito kuulostaa kyllä mahottoman hyvälle, mietityttää vain sen lypsyrumba mutta eikös tuosta selvinne 🙂 eikä tuo meijän lehmä eikä vuohikkaan ihan satatonnarien joukkoon taija kuulluu vaan meille ovat oikein passelit eläjät!

  • Javis

    Oi, oi miten oli ihana lukea! Mun suku on Ilomantsista, osa asuu siellä edelleen ja osa Joensuussa. Kuulosti niin isotätien jutuilta. Maatilanemäntiä hekin ja innokkaita viljelijöitä.

  • Jovelan Johanna

    Onpas siellä kaunis taimenvartija! Meillä heitä on kaksi ja sen verran ahkeria toimissaan, että taimet on laitettava esikasvamaan koirien kuljetushäkkiin siten, ettei tassut taimiin yllä. Onhan sekin ihan hyvä, että tuli häkille käyttöä, kun ei me koirien kanssa autolla liikuta ellei ole pakko ja silloinkaan ei koiria häkkiin saa. Ei ihan hukkaan mennyt se kolmenkympin investointi.

    ”semmossii märkijä asijoita” 😀 Kolmella sanalla täydellisesi kuvattu viime vuoden syksy. Se oli alati valuvaa sadetta ja märkiä asioita 😀

    • turuska

      No meillä kanssa on kaks kissoo, Tyyne vain on semmonen tappaus ettei sitä paljoo kukkahommat kiinnostele. Tahtoo navetalla hiiren pyynnissä viihtyy mutta Ilontuoja Inkeri se vain kukkalauvalla istuu ja ruukkuja puottelloo ja kasvatukssii maistelloo. Jos siis kerkivvää, kun hänen pittää lojottaa koko pittuueltaan keskellä ruokapöytää suurimman osan aikoo.

      • Tiiu/Puutarhahetki

        Lähdevesi on kyllä tosi hyvää! Ihana, että teillä on lähde kävelymatkan päässä. Itse olen päässyt lähdeveden makuun lähinnä vain luontoretkillä. Mukavaa helmikuuta!

        • turuska

          Kyllä siitä on tullu meille niin tärkee assii ettei ois uskonukkaan 🙂 mukavaa kevättalvii siulle myös!

  • marketta

    Juolavehnänjuuria on ainakin paahdettu ja niistä on keitetty vastiketta. Juurista voisi kuivattuna jauhaa jauhoja ja laittaa leipätaikinoihin. Niistä on myös keitelty siirappia.
    On pitänyt monena vuonna kokeilla ainakin tuota jauhoa ja siirappia. Raaka-aineesta ei meinaan ole pulaa täällä Leppämäessäkään!
    Mutta kun koko kesän teurot kasvimaalla taistellen tuota pirulaista vastaan, ei sitä jaksa enään omaksi ruuaksi valmistaa. Saaviin kerään ja lampaille kippaan. Ne kyllä sitä mukuttavat.

    Mukavaa helmikuun loppua sinne itään!

    • turuska

      Sano muuta, kun niitä koko kesän kahteloo niin ei paljosta nappaile ennää ruuaksi valmistaa! Mie kanssa kanoille ja lampaille vieny. Syöphän nuo mielellään. Toivokaamme juolavehnätöntä kasvukautta Leppämäkeen sekä tänne 🙂 mutta veikkoon, että haaveeksi täällä jääpi. On se sen verran sitkiä toveri.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *