Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Yleinen

Omavaraisuuden tiellä

Kevät se on koittana. Multapussija ja sormien syyhyttellyy on liikenteessä. Siemenpussit ehtiväinen jäläkikasvu leikkas auki jo hyvissä ajoin. Perriytyvvee on iätyshulluus. Välillä sitä tosin miettii, että täytyisikö sitä muuttua tolokun immeiseksi ja lopettaa tämä tämmönen haihattelu ja männä sinne kunnon immeisten töihen. Lopettaa siemennii näpräys ja muu omavarraishaihattelu elukoihen kanssa. Mutta kun ei. Kun on tälle omavaraisuuden tielle astuna niin poiskaan ei taija piästä. Tämä tuntuu omalta. Toisinnaan sitä tuumailoo, jotta voi kun ois saanu ellee siihen entisaikaan. Oisko tämmösestä elosta osannu nauttia silloin? Siihenpä ei tiijä vastausta kukkaan.

Pienet ja ehtiväiset käet, jotka saksi kaikki siemenpussit auki.
Että homma noppeutuisi. Kuulemma.

Lissääntysmisassiit nostaa piätään. Iätys ja poikimisassiit nimittäin. Jos suunnattaan katse ensmäisenä kasviloihe niin nyt on se aika, kun täytyis alakoo laittoo ylöspäin kasvavvii siemennii itämmään. Mie aijon luottoo näihe vanhankansantietoloihen, jotta nyt, uuven kuun aikkaan istutettaan ne ylöspäin sattoo tekevät kasvit. Sitten vanhan kuun eli laskevan kuun aikkaan istutettaan maan alle sattoo tekeväiset. En tiijä pitelöökö ne paikkoosa mutta näitä merkkijä on allekirjotanneen lapsuuen perheessä aina kaheltu ja sitä mukkoo istuteltu. Jottain vielä näläkäsäpitimiks suatu.

Sitten sinne elläinpuolella. Ootamme perreenlissäystä lehmäosastolla. Joka kerta navettaan männessä pittää kurkistoo varovasti onko sinne tullunna uutta elämee. Tällä viikolla näin pikkusen potkut äit Poppiksen kylessä. Kyllä se siinä lannanmätössä hymyn karreen kerräil suupielliin, kun pikkanen potki mänemään. Mahan kuppeessa vain myllerrys käv. Voi ku kaik mänis hyvin. Poppis on hoitana homman ennennii, meikäläinenhä se tässä poikimisassiissa se novviisi on. Kumpi lie kummannii tukihenkilö h-hetkellä.

Positiivisen tiineystestin jäläkeen.

Nyt täytyy kyllä sannoo, jotta talavi on tuntuna pitkältä. Johtunooko alakeellisista navettaolosuhteista, joissa työskennellään. Lämmin ves pittää kantoo talolta ja kaikki tehhää käspelillä. Toisaalta immeismiel saapi kaipoomoosa liikettä. Mieli ei kerkii juoksennella ikäviin asioihe, ku on liikkeelle panevoo tekemistä. Kohta sitä lypsytellään Poppiksen kanssa, sitte jos kilistelisi Risotto vuohikin. Tehtäisiin kesälle uuvet aitaukset ja kasvihuone valamiiksi. Ja se huussikin. Siitä oonnii instan puolella hurraillu varsin kyllästymisseen asti.

Talavi on mukavoo aikoo mutta kyllä aika aikasa kutakin. Miel tykkee hyvvee kun alakaa olla aika myllätä multiin kanssa, hipistellä lehmän tissilöitä joko ne on laskeutuna. Poikimista enteilöö kun utareet laskeutuu, jos ei joku tätä tiennä. Kevättä taas enteilöö räystäältä ripajava ves, tämän kyllä on jokkainen tiennä.

Vaikka on jos jonniimoista koulua tullu käytyä tähän ikkään, mutta suurimman opin elämästä ja kasvun ihmeestä oon saanu tässä tilaelämässä. Omavaraistelu pittäisikin olla pakollinen oppiaine tulevaisuuessa. Vuuen aikana oon harjotellunna esmes käsinlypsyä, verkkokalastusta ja kaikenlaissiin vihreiden ja värikkäiden kasvatusta. Mahottoman mukavia aiheita, joita ei opetettu koulussa ainakkaa sillon kun allekirjottanu kulutti koulunpenkkiä. Lorutella ossoon saksaksi ja matemaattisesti jos jonniimoista loruva, mutta vielä tähä päivvään männessä en oo yhtään niistä rimpsuloista tarvinnu.

Vettä, valloo ja lämpöö. Siihen yhtällöön luotettaan, kun satoa aletaan kasvattammaan.

Oisipa se vallan hienoa, jos ja kun tässä oppii omavaraistelemmaan, niin jospa sitä saisi jonnain päivänä jakkoo tietoa etteenpäin. Immeiset alakaisi kiinnostua omavaraisuudesta ja kaipaisivat kokemuksia elosta omavaraistilalla. Sillon voisin kerrannii minähhii viitata ja sannoo, että hei kuule. Kerrannii minähhii ossaisin opettaa jotakin!

Omavaraistelun iloisesta elosta,

tervehtii multasormi Turuska

Kommenttia

  • marketta

    Täytyy kyllä myöntää, että jos olisin kateuteen taipuvainen, poikivasta lehmästä olisin kateellinen. Hehku-lehmän kanssa vasikkaa yritettiin vuosikaudet, mutta ehkäpä liian yltäkylläinen elämäntapa koitui kyyttökuningattaren tiinehtymisen kohtaloksi. Ihanat vuodet sain kuitenkin viettää sen kanssa, mutta lypsämässä minun piti käydä opettelemassa siellä teillä päin. Maukkulan Mustikkamäellä lehmäleirillä.

    Omavaraisuudesta ammattina minäkin haaveilen. Olen haaveillut jo parikymmentä vuotta. En tiedä, kun on ikää, vaivoja ja uskallusta puuttuu. Ja kaikkea muutakin!
    Nyt sitä luonto- ja ympäristöalaa opiskelen ja kesällä valmistun. Töitä alalle ei ole ja työttömyys uhkaa ensimmäisen kerran yli 30 vuoteen. Outo tilanne!

    Hyvä lehmä pitäisi kyllä löytää! Sellainen säyseä, mieluiten parsinavetassa asunut, jotta tottunut käsittelyyn. Ja tiine valmiiksi!

    • turuska

      Mie oon käynykin lukemassa siun Lehmäleiri postauksen sekä Hehkusta 🙂 Iteki haaveilin Lehmäleiristä mutta se peruuntui eräästä syystä. Tänä kesänä nyt ei varmaan sitten tarvitse mennäkkään kerta pihassa poikii omat elukat! Olis kyllä ollu kiva oppia käyvä hakemassa ennen tositoimiin ryhtymistä.

      Onnea työkuvioihin! Jospa ne siitä suttaantuisi ja asettuisi. Itellä kanssa työkuviot repalehtaa millon mitenkin mutta jostainhan se pittää alottaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *