Minifarmarointi,  Suuntanaomavaraisuus

Missä olemme nyt.

Missä olemme nyt ja miten tänne päädyttiin? Vuossii sisällä jylläsi kaipuu pois kaupungista ja pois oravanpyörästä. Kuten kunnon immeisen kuuluu miekin, mekin, tukahdutimme sen tuntteen. Eniten se jylläsi minun sisuksissa se kipu ja kaipuu. Että on siellä minne ei kuulu, että ellää silleen milleen ei kuulu. Tai siis silleenhän kuulu ellää. Rivitalonpätkä, koira, farmari Volvo ja lapset. Sehä on just eikä melekeen.

Tarpeeksi kun kipua kassaa sydämen päälle, se tekkee mielen synkäksi ja olon ahistuneeksi. Jossain vaiheessa immeinen tullee siihen risteykseen. Jatkanko tähän vai poikkeenko polulta. Pitkään sitä kypsyteltiin ja sitten lopulta totteutettiin. Ei se kaupunki sieltä mihinkään kattoo. Voipihan sinne aina palata (niin varmaan). Irtisannoutuminen vakituisesta palakkatyöstä ja muuttaminen muuttotappio kuntaan ei välttämättä kuulosta highwaylta heaveniin. Mutta meille se oli sitä. Ensmäine särö, joka rikkoi yhteiskunnan luoman ideaalin elämän oikeasta elämästä, jossa myö palkkatyöläiset poletaan oravanpyöree, jotta joku muu voipi käärii ne hillot ommaan taskuunsa. Siltä minusta tuntui. Rahan määräämässä maailmassa olin kyynistyny jo tarpeeksi. Olisi aika alottoo se oikea elämä.

Haave oikeasta elämästä piti sisällään ajatukssii omista elläimistä.

Ilman toista ei oo toista. Iliman yhteistä päätöstä isännyyen kanssa, että nyt myö muuten lähetään tiältä keskiluokkaunelmasta kohti ommoo elämee. Annetaan lapsukaisille se maalaislapssuus, jota itehii piästiin kokemmaan. Iliman tätä yhteistä unelmoo myö ei oltaisi tiällä. Miehen sukupaikalla. Erinäisiin mutkiin ja surunkantamoisiin myötä myö päädyimme tänne, jonne emme kuvitelleet päätyvämme. Se on surullista. Assuu toisten kodissa, jossa kuuluisi jonkun toisen assuu. Se vielä ilosta kärjen ja tekköö haikeen olon, toisen poismenon takia myö olemma tiällä nyt.

Yritimmä asettautua oravanpyöränrinkiin uuvelleen tiällä maalla. Se ei toiminu. Otimmehhii tavotteen päästä pois oravanpyörästä, hyppäys kerrallaan. Ensmäisen hypyn otti allekirjottanu. Tai eihä se mikkää hyppy ole vaan puhasta vappaapudotusta ja elämä vain vilisöö silimissä. Tai no se elämä mitä muistanoo, kun on vetänä kaks vauvavuotta putkeen. Kuitennii. Haaveilemme ja pikku hiljoo kehitämme semmosta maatillaa, jossa meillä olisi hyvä olla. Meillä kaikilla. Immeisillä, elläimillä. Mistä sillon hetki sitten lähettiin? No. Kaikkihan tietää mistä maalaistarinat ylleensä alakaa. Oispa kiva, jos sais pihasta munoja eli tietennii tarvitaan kanoja. Oispa sitä kasvimaata, ehkä lupsakoita lampaksii. Entäs sitten vuohityttärrii ja kasvihuoneita? Niitäkkiin. Hei toven ja sitten mehiläissii. Silleen se pyörä läks pyörimmään mutta kuitennii jottain hyvin olennaista puuttui ja se oli lehmä. Minun oma rakas lehmä ja lehminen vasikka. En ole ikänä lehmee omistana vaan kauhia kaipuu jylläsi rinnassa. Voipiko semmosta kaivata, jota ei oo koskaan ollunna omana? Näköjään voipi.

Tekkee mieli aina nipistee ihtee, että mitä vanhoja kuvia tässä kahtelloo, kun kahtelloo kuvia omista elläimistä. Eihän tämmöistä toimintoo ole ennää olemassa.

Meillä lähti tämä omavaraisuustavottelu niin sanotusti keulimmaan heti ensmäisenä kesänä. Kaikki oli valamiina, vähän kuitennii unohettuna. Puutarha ja kasvimaa. Vaan sen mitä oon oppina näinä kolomena vuonna on se, että kaikki viivästyy, ei mene suunnitelmien mukkaan ja keskeytyy. Se kuulluu assiiseen. Mutta kun se viimein on valamis niin kaikki ne tekemättömät vuuet ja kuukauvet unohtuu ja se on siinä niinku ois aina ollunna. Kummallinen on omavaraistelijan mieli.

Tulevaisuus tuokoon meille oman Unelmien Maatilan. Jossa luonnonmonimuotossuus ja pehmeet arvot kohtovaa. Jossa olisi ja ei olisi kiire. Jossa olisi mahollisuus kehittyä ja palata entisseen, pieneen maatallousyksikköön. Jossa pääskyset pallaa pihhoihin ja unohtunneet kasvilajit nousoo laiduntajjiin alta entisseen loistoonsa. Se on minun tulevaisuuen haave.

Päiveekään en oo katuna, että lähettiin. Sitä oon katuna miksei lähetty aiemmin. Ehkä se on niin, että elämän pittää antoo kulettoo. Assiit tapahtuu sillon, kun ne on valamiita tapahtummaan. Vaikka miten klisseistä onkin. Aina on yhtä ihanoo, kun tuomi puhkivaa kukkimmaan. Pysähtyy ilta-aurinkoon tuoksuttammaan kevväisii tuoksuja, kuulla käin kukkuvan mehikössä. Voisiko sitä immeinen olla onnellisempi missään muualla. En usko, että voi. Ainakkaan ihe en voi. Missä olemme nyt? Kun kahtoo tätä kuvvaa, joka tämän hetkisestä elämästä muodostuu, tuntuu siltä kuin pitelisi käissä vanhoo haurasta valokuvvoo. Entisiltä ajoilta, menneistä muistoista. Kuvvoo, jota pitelöö niin hellästi ettei se vain murenisi kässiin ja haihtuisi tomuna ilmaan. Kuva semmoisesta maailmasta, jota en olisi koskaan uskona voivan käyvän totteen. Missä maito käyvään laitumelta, munat kanalasta, perunat maasta. Eihän semmoista ole kun menneissä muistoissa, joita kukkaan ei kohta ennee ole muistelemassakkaan. Ne ovat olemassa vain niissä vanhoissa mustavalkokuvissa, menneissä ajoissa.

Missä olemme nyt. Tällä hetkellä kasvihuoneessa majottaa paprika, kurkku ja tommaatti. Sekä taimia ja neljä taimilaatikkoo, joihin en merkanna mitä kylvin. Koska totta kaihan mie ne muistan. – En muista. Yllättykäämme siis mistä lootasta ponnistaa mikähhii taimi. Lehmä lypsää, riittävästi meille sekä vasikka Vapulle. Vuohitytär Risotto kilistellöö pian, jännittää kamalasti. Uusia laitumia aijattaan. Mehiläisille laatikoita lisättiin. Lampaksetkin kerittiin ja sorkattii hoijettiin. Seuraavaksi olisikkii vuohityttärriin vuoro päästä kauneussalonkiin. Mitteepä meille muuta. Eipä kai sen kummemppii. Lehmä lypsää ja kanat munnii. Millon munnii ja millon ei. Se on tämä kevätaika vähän semmosta. Kesäkuun alakupäivinä maan povveen piäsöö potut ja porkkanat. Sekä muut hernekset, pavut ja sen semmoset kylyvettään paikoilleen.

Semmosta meille. Entäs teille? Tämä oli yhteispostaus suuntanaomavaraisuus bloggaajien kanssa ja seuraavan kuvan alta löytyy linkit muihen kirjotuksiin.

semmosta kertoil Turuska

Päätettään tämä kirjotus tähän tuoreesseen kuvvaan.
Ellikoista kesäsellä laitumella. Kaipa se onnii nykypäivänä mahollista kuitenkin.

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2021/

Apilan kukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-6-mokki/

Kakskulma https://kakskulma.com/omavarainen-puutarhassa/

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/06/lopulta-juurruin-minakin.html

Vyöhyke 2

Urban farming kotitarveviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2021/06/omavaraistelupuutarhailuni-historia.html

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2021/06/kesakuu-2021.htm

Keltainen kahvipannu https://keltainenkahvipannu.blogspot.com/2021/06/ruokaa-omasta-maasta.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/06/sukuvika.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/06/helppo-hyotytarha-omavaraisuus.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-6/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisuus-osa-6.html

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/06/omavaraisuutta-vuodelle-2021-kesakuu.html

Metsä Heini https://metsanheini.wordpress.com/2021/06/07/mika-ajaa-kohti-omavaraisuutta/

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=774

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/06/taustoja.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=21274

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/06/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/06/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Korkeala https://www.korkeala.fi/meidan-ajan-lapileikkaus/

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=682

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/06/07/kesakuu-21-omavaraisteluni-tausta/

Kommenttia

  • Jovelan Johanna

    Ihana tarina! Sitä aina niin yllättyy, kun lukee muiden tarinoita, miten samanlaisia ne pohdinnot ovat olleet ja taustat sille, miksi on valinnut toisenlaisen elämisen sen entisen sijaan.

    Toki sitä muistaamitä mihinkin on kylvänyt. Mitäs niitä merkkaamaan 😀 Todella toimiva juttu on sellainen, että rakentaa itselleen viljelylaatikot ja laittaa niihin valmiiksi kylkeen kyltin, joka kertoo mitä aikoo niissä kasvattaa. Sitten kun vuosittain vuoroviljelee, eikä kyltit enää pidä paikkaansa, niin vaan vaihtaa kyltin laatikosta toisen. Periaatteessa. Ja sitten käytännössä vaihtaa ne kyltit oikeisiin laatikoihin siinä vaiheessa, kun näkee mitä ajatuksissaan kylvi kylttiin katsomatta 😀

    Ihanaa alkanutta kesää sinne!

    • turuska

      Kiitos vinkistä! Olen erittäin huono kirjaamaan mittää ylös, ammatin puolesta pittäisi olla kyllä! Mutta kyllä se ommaa toimintaa helpottaa, jos vähän etukätteen suunnittelisi ja KIRJAISI ylös 🙂 Kiitos ja oikein ihanaa kesää sinne teille myös!

  • Harmaan torpan emäntä

    Joulukalenteria ei voi tehdä itselle niin, etteikö muistaisi mitä on laittanut mihinkin luukkuun. Mutta ei hätää! Kasvimaan voi tehdä niin, joten nauttikaamme kesäisestä ”joulukalenterista” <3

  • Marketta

    Kovasti puhut minun suullani, samoin ajatuksin. Olette onnekkaita, kun olette tajunneet hidastamisen ajatuksen nuorella iällä. Ennen kuin olette kroppanne ja mielenne rikkoneet!
    Minua oikein nauratti sinun kuvailusi siitä, miten meitä ohjataan tietynlaisiin ”unelmiin”. Muistan, kun olen itse joskus pikkaisena likkana 70-luvulla piirtänyt sellaisen kuvan, missä on minun kuviteltu tulevaisuuden perhe. Isä, äiti, kolme poikaa, farmariauto, omakoti talo ja koira. Minä olen lapsuuden kodista, missä poikia arvostettiin enemmän kuin tyttöjä ja sitä, että piti mennä ”kunnon töihin” jotta sai ostettua omaisuutta. Ja vain hyvin pärjäävillä oli oma asunto, saati talo.

    Onneksi te nykyajan nuoret olette paljon viisaampia kuin me ollaan oltu ja uskallatte olla omanlaisianne herkemmin. Välittämättä muiden puheista!

    Mukavaa kesää ja erityisterkut ammuille!

    • turuska

      Kiitos kommentista! Kerron lemmukoille terveiset 🙂 Joo minä kanssa kuvittelin, että tälleenhä se elämä mennee. Silleen oli vaan aivopesty ajattelemaan, mutta kun kroppa ja mieli alko nykkii niin piti alkaa miettimmään mitä sitä oikeesti elämältä haluaa. Mukavaa kesää sinne myös Marketta! Lehmät lähettää terveisiä sinne teille 🙂

  • Laura / Sateenkaaria ja serpentiiniä

    Ai että mä tykkään tästä yhteispostaussarjasta. On mahtavaa kuulla, miten kukakin toteuttaa omavaraisuuttaan. Meille ei ole haaveissa eläimiä, mutta suurella mielenkiinnolla seurailen muiden tarinoita niihinkin liittyen. Ja onneksi meillä on toisella puolen peltoa maito- ja toisella lammastila. Rapsuttelemaan pääsee, kun huvittaa ja hankinnoille myös.

    Kauniita kesäpäiviä!

    • turuska

      Mie tykkään kanssa, näkkee ettei oo yksinnään ajatuksiinsa kanssa. Meillä, miulla, oli ne elläimet ykköstoive kyllä. Jotenkin tunnen suurta yhteen kuuluvuutta elläimmiin kanssa, toisinaan jopa enempi ku ihmisten! 😀 Onneksi jokkainen saapi olla omanlainen. Kaunista kessää sinne teille!

    • Satu

      Jossain vaiheessa luulin, että me ollaan täällä jotain outolintu ja, mutta hörönpörön! Kiitos ajatuksistasi!!! Minä ymmärrän mistä kirjoitat, vaikka se suurin hyppy onkin vielä hyppäämättä.

  • Kirsti Kaija

    Tämä on taas oiva esimerkki siitä, miten elämisen tyylin voi sovittaa sellaiseksi, että itsellä ja lähellä elävillä on hyvä olla. Teillä on ”koko paketti” eläimineen kaikkineen.
    Me jouduimme luopumaan eläinhaaveista paikkamme pienuuden tähden.
    En tiedä onko kukaan koskaan laskenut töissä käymisen hintaa. Me laskimme aikoinaan niin, että minä säästin pitkän pennin jäämällä kotiin hoitamaan lapset, kasvattamaan itse osan ruuasta ja valmistamaan ne hyödykkeet, jotka osasin valmistaa.
    Upeaa kesäkuun jatkoa!

    • turuska

      Kyllä sitä iteki puntaroi, että tointaanko männä palkkatöihe, jos lapsukaiset viettää pitkee päivee hoijossa. Mitä siitä jääpi kätteen kun ikävä mieli? Kunpa nähtäisiin se arvo, että kun on ommiin lapsukaisiin kanssa ja viljelöö ommoo ruokaa niin se on yhtä arvokasta, arvokkaampaa, kun oravanpyörässä juokseminen. Vaikka sitä rahhaakin tarvijaa, sitä en kiellä. Ihanoo kessee sinne teille 🙂

  • Nora/Kakskulma

    Niin hienosti kirjoitettu! Monta kertaa tässä hihkuin mielessäni, että ”nii just!”. Unelma on hiukan eri mutta omannäköinen elämä – ai että,voiko sen tärkeämpää ja kallimpaa saavuttaakaan?

    • turuska

      Mikkää ei voi olla arvokkaampaa, kun onnellinen omanlainen elämä, ei mikkää! Ja terveys 🙂

  • Heini

    Tiiätkö Riikka kun minua aina sydämestä kipristää nämä sinun jutut <3 Vaikka en itse haluakaan samanlaista isoa eläinkatrasta (ei sillä etteikö se ois ihana ja etteikö kyyttökuume aina välillä iskisi), niin jotenkii tämä sinun arvomaailma on niin helppo allekirjottaa kaikkineensa. Ja se, että kun saa toteuttaa itseään ja arvojaan käytännössä, onko mitään hienompaa!

    • turuska

      Voi Heini kiitos! Mie, että eihä meillä mikkää iso elläinkatras oo vaan onhan tiällä tiesti tätä porukkoo. Sehän se kun saapi totteuttaa ihtii ja tehä semmosia asioita, joille sydän sykkii ja sielu laullaa niin eikö se maailman ihanin assii? Mie oon aina tuntena yhteen kuuluvuutta elläimiin kanssa, niin tämä tuntuu vaan niin ns. normaalilta elellä heijän kanssa.

  • korkealan Isäntä

    Monesti sitä pohtii juurikin tuota, miksi ei aikaisemmin. Kun taas pohtii mitä sillä ajalla on tehny niin huomaa, että tarvitsee nekin mutkat päästäkseen samaan pisteeseen. Oikoa elämää ei voi tai ei elä ollenkaan ainakaan virhe askeleitaan. Täydellinen elämä ei kasvata niin hyvin kun erheillä eletty elämä jossa on rosoa ja virheitä. Oppimista ja iloa, rakkautta ennen kaikkea.

    • turuska

      Niin kyllä oon miettiny, että kaikki kokemukset on tarvittu, että on päästy tänne elämään omien arvojen mukkaan. Assiit tapahtuu, kun niitten aika on. Kyllä kokonaisuuvessaan tämä prosessi on kasvattanu meitä ihmisinä, meitä molempia, minnuu sekä isäntää. Tuonu semmosta itsevarmuutta, että ossaa ja pärjee ja jos ei ossoo niin opettelloo 🙂

    • turuska

      Kiitos, sekkii on vain puhasta plussoo, jos omalla tarinalla voipi rohkasta toissii, että kyllä se elämä muuttuu kun vain antaa sille tillaisuuven muuttuu. Koska mikkäähä ei koskaan muutu, jos ei kokkeile epävarmuutta ja jätä entistä. Sitten jääpi vain sinne entisseen, mihin on heleppo jäähä. Päälle ottana koville, kun alakana rikkoa näitä myyttejä ns. normaalista elämästä! Mutta mikä valakeus se sitten koittaa, kun ymmärtää että kahos vain, voipihan sitä tälleensäkki ellee 🙂

    • turuska

      Kiitos siulle! Onneksi uskallettiin haaveilla pitkäänpitkään ja sitten lähettiin. Kaiken kaikkijjaan hyvä reissu 🙂 kirjottaminen ja kuvvaaminen tuli sitten kaupan piällisinä kaikessa hötäkässä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *