Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Suuntanaomavaraisuus

Tilannekatsaus kessään

Viime kuun yhteispostaukseen en ennättänä mutta nyt arvelin rutistoo ja ottoo ossaa aiheeseen kellarit ja säilöntä. Varotus tähän alakuun, että elä tuhloo aikaasi tämän tekstin parissa, jos käytännön vinkkejä ehit. Lähinnä jaarittelen meijän kesäkuulumissii. Mutta siis tässä kuussa suuntoomme katseen kellarriin. Se onnii oikein ajankohtainen aihe, sillä kalkkivellit pittäisi maakellarin seiniin sipasta niin saisimme vähäsen satomme suojaan talaveksi. Meillä on lapsivappaaviikonloppu tiijossa ja sehän tietää parisuheaikoo eli kellarin kalkihtemista.

Kerron kuitennii päällimmäiset tuntemukset ensin. Kyllä mietin, jotta kenen idea se oli lähtee urku auki tähän omavaraistelutaistoon. Elukat ja kasvit ja kaiken uuen opettelu. On nimittäin työtä kerrakseen. Lypsyssä meillä ei ole tällä hetkellä kettään ja se tuntuu helepotukselta. Kaikilla mammoloilla on pienet alla ja kuumat hellekelit sai maitomäärät tippummaan siihen malliin, jotta päätin, että ne maijot kuuluu pikkusille. Myö voimma kantoo omamma kaupasta.

Pienetpienet Sini Tellervo ja Vesku Domino sydämenvalloittajat ja kanalan katolla kiipeilijät.

Varikset ol sen verran ahkerrii satoapulaissii, jotta nyhtivät sipulit irti pitkin kessee. Voi kiesus, kun savu nous korvista sen istutusjupakan jäläkeen, kun joka helekkarin päivä hyö palasivat nostelemmaan niitä sipulia. Mie laitoin takasin ja hoivasin ja eikö nuo olluna kohta keikkumassa siellä uuvestaan. Se ol menetetty peli. Kaalit menetettään todennäkösesti ötököille. Olin luottavaisin mielin, että viime vuona kerät ol niin kauneita ja vain ulkolehet syötiin vaan siinähhii olin viärässä. Näyttäät lähinnä neulatyynyiltä. Kyllä myö varsin jos perunoo suataisiin sinne kellariin ja marjat pakkasseen. Nyt ollaan nautittu tuoretuotteista aivan olan takkoo. Mutta talavella tulisi kyllä nälkä, jos omilla evväillä pittäis ellee.

Vuohiperhe puutarhassa alkoi olla enempi uhka punaherukoille, joten vuohinkaisten vappaat päivät on nyt ulkotarhapäiviä, kunnes saahaan marjat pakkasseen tahi mehuksi.

Näihen vuosien aikaan oon ymmärtänä vahvemmin sen, että omavaraistelu on täyspäivänen työ. Vaikkei sitä työksi sanotakkaan, kun ei siitä mittään makseta. Harrastus taas on liian lievä ilimaisu. Irtaantuminen oravanpyörästä aiheuttaa immeisille sen mistä rahhoo, mistä rahhoo jankutuksen ja onhan se raha välttämättömmyys, mutta se, että sille ei lasketa mittään arvoa, kun sie kasvatat ommaa ruokaasi. Se on täyspäivästä tekemistä. Lisäksi sanotaan, jotta saapihan sitä kaupasta jos ei ihe kehtoo kasvattoo, mutta niistä kaupan antimista puuttuu tärkiä makuvivahe, työnmaku. Senhä jokkainen omavaraistelija omissa evväissään maistaa, rakkauven, työn, tekemisen ja hienoisena vit.. eikä kun ketutuksen makuvihvahteena. Kuten tänä kesänä on yötä myöten röijätty vettä kasveille. Tiukassa on Luontoäitillä ves tänä vuonna. Esteri on saanu pittee takapuoltaan hyvinnii kuivilla viime viikot.

Säilönnästä sen verran, että tykästyin fermentoinnin maailmaan viime syksynä ja tänä vuonna totteutemme sammoo. Ohjeita en vielä ala jakelemmaan, kun on vain yksi onnistunut hapatuskokkeilu takana. Sillä ei toinna lähtee ns. keulimmaan vielä. Muuten mennään marjat pakkaseen, osittain hilloksi, osittain mehuksi meiningillä. Kuivamassa on mäkimeiramit, basilikat, nokkoset, nokkosen siemenet. Minttua teeksi talven iloksi. Muutama valkosipulikkii selvisi kokkeilevasta kasvatuksestani. Perunat vielä nostellaan ja jokunen punajuuri ja porkkanakkii toivottavasti saahaan. Nyt syksyllä olisi tarkoitus istuttaa porkkanat ja lissee valkosipulia ja kahtoa miten ne talaven yli selevivää. Vuosi vuuelta kun vain saataisiin kasvatettua ruokaomavaraisuutta niin lähestymme pikku hilijoo päämääräämme kohti.

Vaikka tällä hetkellä painaa aivan kauhia väsymystäkki, silti sitä onnellisuuven tunnetta ei korvoo mikkään, kun voipi astella puutarhaan hakemmaan satoa. Ikänä en ole kaupan hyllyjen välissä olluna niin onnellinen, kun oon vihanneskorriin kerräilynnä satoa. Mutta kesäaamuna yöpaijassa hipsutellessa pitkin puutarhoo en voisi sillä hetkellä olla onnellisempi. Vaikka tänä vuonna tul pienmuotonen notkahus aika monen kasvin kanssa, kesäkurpitsa on tuottossaa sekä kurkkuja putkahtelloo kasvihuoneesta sekä avomaalta. Tommaatit oottelloo väriä pintaan, raakilleita on runsaasti. Mansikka mäni aivan ketuilleen, yritän uutta penkkiä tehä nyt syksyllä. Kaikesta tästä huolimatta olen onnellinen saavutuksistamme.

Kasteltu on, koko perheen voimin.

Siinäpä se meni taas se kesä. Tuntu, jotta ei sitä mittää ehtinä tehäkkään. Rakkain tekeminen kuvvoominenki jääny jotennii kauhian vähälle. Jospa sitä sitten kuulaina elokuun öinä jaksaisi tarttua kameraan ja lähteä ihmettelemään kaunista alakavan syksyn yötä. Pakahtua hiljaisuuteen ja oranssina hehkuvviin iltoihin. Pikku hilijoo puottoo lapion käistä ja laskeutuu syksynlapsen lempivuojenaikkaan.

Semmossii kertoiloo Turuska

Tässä alla tuttuun tappaan muihen linkit.

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2021/

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-8-maakuoppa/

Setaankaaria ja serpenttiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/08/vinkkeja-talouskellarin-kayttoonottoon.html

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/07/kellari-ja-tila-talvisailytykseen.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-8/

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2021/08/omavaraisuutta-vuodelle-2021-osa-elokuu.html

Caramellia https://caramellia.fi/elokuu-2021/

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/08/kurkkuresepti.html

Mikä itä https://mikaita.fi/?p=807

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/08/sato-talteen.html

Vyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/perukellari-ja-sailonta/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/07/202108unelmana-omavaraisempi-elama-sailonta_0743133561.html

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/2021/07/05/taman-vuoden-uudet-kokeiluni-kasvimaalla-ja-muualla/ (heinäkuun linkki)

Vyöhyke 6

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/08/02/elokuu-21-kellarit-ja-sailonta

Kommenttia

  • Jovelan Johanna

    Mahdottomaan vuohikuumeeseen ei parane katsella tuollaisia suloisuuksia, ja katselen silti. Miten voi olla noin suloisia!

    Vai on siellä neulatyynyjä kasvimaalla. Käsityöläisyys on näkynyt meilläkin vahvasti. Pitsinä on tänä vuonna vähän kaikkea piparjuuresta kaaleihin. Mikä kesä, sanonpa vaan!

    • turuska

      Mikä kesä totta tosiaan! Kastella on saanu, onneksi on oma kaivo. Muuten olisi tulluna omavaraistelulle hintoo aikas paljon. Ja vuohet on semmoisia sydämen valtaajia 🙂

  • Laura / Sateenkaaria ja serpentiiniä

    Voi varikset! On tää kyllä ollut kumma vuosi kaikkien eläväisten osalta. Vadelmat ja kaalit etenkin ovat kelvanneet kutsumattomille vieraille. Kesäkurpitsa kituu kuivuudessa ja minä helteisissä säissä. Onneksi vuodet eivät ole veljiä keskenään.

    • turuska

      Kummallinen vuosi on olluna täytyy sannoo. Kaalit on meilläki muille maistunneet, jäätiin iliman tänä vuonna. Samoten nauriit. Jospa sitä ensi kesänä annettaisiin vähempi helteistä keliä!

  • Kirsti Kaija

    Kyllä ovat suloisia nuo teidän vuohet.
    Mikään ei voita itse kasvatetun makua tai tuoreutta. Ja se tunne, kuvaat sitä hyvin.
    Meillä kaikenmaailman lehdensyöjät ovat iskeneet ruusuihin ja perennoihin. Vihannekset ja juurekset ovat jääneet onneksi itselle.
    Mukavaa elokuun jatkoa!

    • turuska

      Kiitos! Meillä kanssa on kaalit menneet muitten suihin ja nauriit. Aurinkoista elokuuta sinne myös!

  • Kotivaaraska

    On taivahan tosi, että ruuassa on maku kohdillaan, kaikkine vivahteineen, kun se on omasta maasta kaivettu/kerätty. Pelkkää työtähän touhu on ja tuo varsinainen leipätyö haittaa pahasti…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *