Minifarmarointi,  Suuntanaomavaraisuus

Sato säilöön

Kuivurin hurinan ääreltä hyvvee päivee vain. Muistan kahelleeni vanhempieni kuivaustouhuja, että hohhoijaa. Koko ajan keittiönnurkassa hurisi kuivamassa millon mitäkin. Mustikkoo, omenaa, jottain marjoo. Nytten olen ihe samanlainen hurruuttelija. ”Tulukee lapset! Tulukee kahtommaan! Nyt tiällä on niitä tattija. Ettepä arvoo mitä laitetaan seuraavaks. Omenoo!” Niin sitä immeinen näkkyy tulloo vanhempiinsa.

On yhteispostausaika. Suuntanaomavaraisuus postaukset ovat olleetki viime aikojen ainu postaus. Hyvä, että edes tämmönen postaustahti. Sadon säilömisestä tai jatkojalostaminen ol aihe. Meillä pääassiissa pakastimmeen mennee kaikki: lihat, maijot ja marjat. Marjoista keitellään sitten hilloja, jos keitellään. Ylleensä ne syyvään semmosennaan puuron kanssa, tituleeroon ihteeni Instan Viralliseksi Kiisselikuningattareksi, joten myös kiisseleihin sujahtelloo mehän ja puutarhan antimmii. Marjoja pakastaissa annostelen aimoannoksen eikä kun vienosti ripsautan sokeria pehmeisiin marjoihin, kuten mustikkaan, mansikkaan ja vadelmiin. Muut pakastan ilman makkeutusta. Puolukat mennee myös kokonaisen pakasteeseen, mutta tykkeen myös survoa silleensä, sokerin kanssa tai ilman.Hirmu hyvvee kaaliruokiin kylykeen.

Sananen juureksista, marjoista ja lihasta

Juurekset laitettaan tämän emän kalkihtemmaan kellariin. Voi ylypeyven päivä, kun on olemassa maakellari! Oon päivitellynnä, että miten nämä tämmöset arvokkaat perintökohteet jäävät vain tyhjilleen, kunnes paikalle pyyhältää ylinnostunu maallemuuttoperhe ja alkaavat enstöikseen kunnostoo kellaria ja navettoo. Nyt pättii vähäset perunat, mehut ja hillontapaset viijä sinne. Pientuottajalta arvelin hakkee porkkanat ja kaalit. Kaalia laitettiin enemmän kun viime vuonna ja saatiin vähemmän kun viime vuonna. Joskus se männöö tälleensä.

Kurkuista tein sitä isoäijin kurkkua. Tilliä, sokeria, vettä ja etikkoo ja heillautus ja huljjautus ja eiku kylymään maustummaan. Erittäin hyvijä, ku ol ommaa kurkkua ja ommaa tilliä. Omenasato on päätä huimoova tänä vuonna eikä oo mavonreikiä. Veimme paikalliseen mehustammoon aimo kasan omenaa ja tulimme kottiin 150 litraa mehhuu mukanamme. Teemme vielä toisennii keikan mehustamolle omena-asioissa. Vaikkei se varsinaista omavaraistelua ole toiselta ostaa mutta hinnan ollessa suotuisa maksan hälle mieluummin siitä, kun ite törötän mehumaijan vieressä seuraavaan juhannukseen saakka. Vaikka mustikoita ol tällä seuvulla vähemmän kun viimo vuonna, mutta sieniä on niin paljon, jotta jalan alla livettää ja puutarhamarjoo tuli myös. Ja hunajoo. Ihan iliman ei jiäty mittää, kaikkii suatiin ees vähän. Se on luonnossa parasta, jottain tulloo paljon, jottain vähän. Kuitennii aina pikkusen jotahhii.

Kukkopojat päätyy pakkasseen oottelemmaan uunin lämmityskelejä. Mutta kyllä se vain mieltä lämmitti, kun pakasteesta nostelin ommaa maitoa lettuja varten, kukkopojan viikonlopun ruokia varten, kaverilta saatu naudanlihhoo kesäkurpitsalasagnee varten. Pihalta kävin kurkut ja kurpitsat. Elän ihan tätä tunnetta varten. Onneksi olin laittana sipulia myös parriin er paikkaan niin varikset eivät sinne suunnille eksynneet töihen ja saatiin muutamat omat sibalotkin.

Tässä on näky, jossa silimä leppee.

Sananen maijosta

Lehmänmaito on meillä pakastetavaroo tällä hetkellä. Ahkerasti pakastelin sillon kun Poppis syyti maitoo enempi ku ehittiin juomaan. Siitä on tehtynnä juustoa, lettuja, pullaa. Vaikka mitä. Ommaan maitoon lipsahettiin sattumalta jälleen, kun Risotto vuohi alkoi vierottammaan kiliä. Pahkeinen vain kun tul semmonen tauti, kun utaretulehus. Nyt ollaan antibioottikuurilla ja par viikkoa maitokielto. Jospa sitten saataisiin ihanaista vuohenmaitoa juustoja ja ruokia varten. Ylipäätään juuston, jugurtin ja viilin valmistus on oikeesti todella heleppoa. Viiliinkin tarvihet vain sen maijon ja viilin siemenen ja sekasin, jaat annosvuokiin ja jätät seisoksimmaan pöyvälle ja siitä jääkaappiin. Hyvin on heleppoa. Tosin kesähelteihen aikaan ei tulluna mieleen tehä sitä viiliä, sillä kun tuli ilmi, että tehhään viiliä ihe niin meille kerrottiin oikein hassunhauska ruokamyrkytyskertomus. Kuinka tässä talossa oli tehty ihe viiliä ja tarjoiltu oikein vieraillekin ja bonuksena olivat kaikki viiliä syöneet saaneet ruokamyrkytyksen. Että niin. Semmostakin voi sattua.

Kauan tästä maalaiselosta haaveilin ja haaveiltiin ja joka loppukesä, alkava syksy sydän pakahtuu tähän ihe kasvatettuun. Myöskin monimuotoisuus, joka meillä täällä on korvaamaton. Munia, maitoa, vihanneksia, juureksia. Ei ihan joka tilalla nykypäivänä ole tämmöistä kattausta enkä ois ikänä uskona, että oisi meilläkään. Onneksi löysin somen syövereistä Majalevon tilan Hannan. Tituleeroon häntä omavaraisuusmentoriksi. Pääsi ihekkii näkemmään, että elläähä muutti tuolla tavalla, josta ihe vain olen haaveillu ja työntänä syrjään semmoiset ajatukset, että olisi ees joltain osin ruokaomavarainen. Vain toinen omavaraistelija pystyy ymmärtämmään sen kaiken turhautumisen ja onnellisuuen tunteen, jota omavaraistelu tarjovaa.

Mentiin kahtommaan puolukoita, onko ne kypsiä. Höperyyshän siinä iski ja tuntiin sata litroo.

Lopuksi

Vaikka työtä on välillä enempi kun jakssaa tehhä niin silti olen tavattoman onnellinen. Välillä hyvin väsynyt ja onnellinen. Kun työn uuvuttaman kehon painaa illasta saunan ja uimisen jäläkeen makkuuasentoon, niin ei unia tarvihe hyvin ootella. Kolome vuotta meillä on takana tätä elämänvaihetta ja ollaan otettu aimoharppauksia kohti omanlaista omavaraisuutta. On onni saaha ellee silleen, minkä omalle perheelle kokee juuri oikeaksi elämäksi.

Tässä loppuun linkit muihen plokiloihen ja heijän kuulumissiin. Loppuun sanon myös senkin, että kannustan jokkaista jonniiasteiseen ruokaomavaraisuuteen. Vaikkei mistää tietäs mittää niin kaiken voipi aina oppia. Tietoa löytyy kysymällä ja googleennii voipi piipahtoo, jos sille piälle sattuu. Omavaraistelu hoitaa samalla henkistä hyvinvointia. Jos pääset semmosseen mehtään missä ei ole muita immeisiä eikä immeisiin ääniä niin se on kyllä ainutlaatuinen paikka olla. Etsivä löytää, parhaat marjapaikat ja sienet ja luonnon hellivän hiljaisuuen kaiken tämän hälyn keskellä.

-Turuska

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/syyskuu2021/

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-9-osterivinokas/

Vyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/09/herukkaurakka.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/09/nokkosen-ja-lipstikan-kuivaaminen.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-9/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2021/09/suuntana-omavaraisuus-2021-osa-9.html

Mikä Itä https://mikaita.fi/?p=828

Evildressmaker http://www.evildressmaker.com/?p=15881

Caramellia https://caramellia.fi/syyskuu2021/

Majalevon pientila https://majalevo.blogspot.com/2021/09/suuntana-omavaraisempi-elama-2021.html

Mummon kirja https://mummon-kirja.blogspot.com/2021/09/tuotteiden-jatkokasittely.html

Vyöhyke 4

Korkeala https://www.korkeala.fi/omasta-takaa-nenan-eteen/

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/09/unelmana-omavaraisempi-elama-makoisia.html

Vyöhyke 5

Puutteela https://puutteela.com/?p=685

Vyöhyke 6

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/09/06/syyskuu-21-kesan-sadon-jatko-kasittely/

Kommenttia

    • turuska

      Voi kiitos! Ihana on kuulla tämä, että ossaamme ilostuttoo 🙂 Satoisoo syyskuuta sinnekin!

  • Rhia

    Maalla on ihmisen hyvä olla. Kiitos tästä hauskasti elähdyttävästä postauksesta. Omavaraistelu tosiaankin hoitaa myös henkistä hyvinvointia. Se on ehkä se kaikkein tärkein asia.

    • turuska

      No voi kiitos! Kyllä se miel leppee vaikka toisinnaan saattaa hermot sinkeellä soija kun enempi on tekemistä vaan kaikkii ei taho ehtii. Mutta tekköö sen minkä kerkivvää 🙂

  • Emma/Caramellia

    Kokeilin nyt ihan itse tehdä puolukkasurvosta. En kerännyt marjoja itse vaan oman kylän kerääjälle maksoin niistä, hieno ämpärikin kuului kauppaan. Suurin piirtein 1/3 ämpäristä meni survokseen, loput toistaiseksi pakkaseen odottamaan hillojen tekoa. En oikein osaa puolukkaa syödä, mutta onhan se mahtavaa jos on semmoinen marja mikä säilyy ilman sähköä itsekseen. Eli paras opetella syömään! Maitotuotteiden maailma on kyllä ihan omanlaisensa, tarkkana saa olla kun maitoa käsittelee. Sillä itse luovuinkin ajatuksesta omista maitoeläimistä, arvelin ettei ehkä omat taidot riitä maidon kanssa touhuamiseen 😀

    • turuska

      Minäkä en ole olluna puolukan ystävä vaan olen opetellu! Kyllä se männöö vaikke ehken ihan ensmäisenä tule valittua 🙂 maijon kanssa puljoominen on oma hommasa, varsinnii noissa kesähelteissä vaan meillä oli onnekkaasti maitolapsukaiset äitiensä kanssa. Nyt syksymällä sitten ollaan Risoton kanssa harjoteltu tätä maitoeloa taas.

  • korkealan Isäntä

    Moni sanoo haluavansa pois oravanpyörästä mutta maalla on mukana elämänpyörässä. Elämänpyörässä on päivät täynnä onnistumista ja epäonnistumista, täyttä elämää. Täyteläistä syksyä!

    • turuska

      Tuo on erittäin hyvin sanottu! Luonnontahtiin kuuluisi meijän immeisiinkin ellää mutta se taito on tahtona unohtua. Mutta kyllä puhalluttaa, kun saahaan sato säilöön ja heinät ja kaikki kesärevohkat tehtyä niin kylläpä marraskuu kuulostaa vallan hyvältä 😀 Satoisoo syksyaikoo sinne teijännii kulumille!

  • Jovelan Johanna

    Miten ihana postaus, taas! Oikeen huokaisin ääneen, ja ehkä vähän nyyhkäisinkin, kun luin kohdan ”Elän ihan tätä tunnetta varten” <3 Justiinsa niin, komppaan niin, että niskaan sattuu nyökyttely 😀

    Ihanaa syksyä sinne 🙂

    • turuska

      Voi kiitos! Kyllä tämä omavaraistelu täyttää elämän aivan täysin. Mikä onni on olla edes osittain ruokaomavarainen <3 ja kiitos samoin ihanaa syksyä sinne myös! 🙂

  • marketta

    Sinä saat pitää kiisselikuningattaren tittelin. Minä olen Kiisselimuija #kisu =’D Luokkakaverini Ahlmanilla antoivat minulle tuon nimen, kun olin aina niin tohkeissani jälkiruokakiisseleistä!
    Rakastan kiisseleitä. Syö niitä puuron kanssa, rahkan ja jogurtin kera. Joskus oikein irstailen ja vaahdotan kuohukermaa ja pistän sitä kiisseliini järjettömän paljon. Kermavaahto pitää sekoittaa silleen huolimattomasti kiisseliin ja syödä suurella nautinnolla!

    Allekirjoitan täysillä omavaraiselle ruualle elämisen! Joskus oikein alkaa itkettämään, kun kotona kasvatettu ja tehty ruoka on niin hyvää. On vaikea käsittää, miksi ihmiset syövät sellaista ”paskaa”, kun voi syödä laadukkaastikkin.

    • turuska

      Ihanan rehellinen kommentti Marketta! Muttapa oikeesti. Ei sitä varmaan ymmärräkään miten hyvältä voipi maistua maasta nostettu porkkana tahi maito suoraan elukasta. Ollaan niin totuttu jo tähän prosessoituun. Kaupanlihasta en kehtoo ees mainita, kun se siellä suojakaasuissa ja ties missä köllii. Ja kyllähän pari Kiisselikuningatarta nyt Suomeen mahtuu mutta yhtään enempee ei 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *