Minifarmarointi,  Omavaraisuus

Omavaraisuus

On lokakuun viimoset päivät. Lämmin maito sihahtaa kattillaan. Höyry nousoo lypsykattilasta kylymän kohatessa kuuman. Sihahus. Toinen. Hämärässä navetassa kuuluu oven takkoo kanoloihe aamutouhujen äänet. Sihahus seuroo toistaan tasaseen. Kuttu nostelloo jalakojjaan. Lisseen kauroja kuppiin. Et kehtois nyt rimpulehtoo, sanon hälle. Pallautan ihteni tähän hetkeen ja mietin millon miusta oikein tul kutunlypsäjä?

Ennen omavaraisuutta

Se oli aikoo ennen omavaraisuutta. Kahlasin läpi kirjoja, joista saisin neuvoja pois oravanpyörästä. Monissa omavaraisuutta käsittelevissä artikkeleissa, kirjoissa, lehissä mainittiin ettei toinna hankkia elläimiä. Niihin mennee rahhaa, et pääse pois oravanpyörästä. Harmistuin. Enkö saisi kanoja? Lampaksii? Kuttuja? Lehmiä? Hankittiinhan se koko setti ja tunsin etten ole oikeestaan yhtään omavarainen. Häpeäpilikku. Kehtooko tässä kellekään sannoo, jotta on omavarainen ees osittain? Sitten jostain ymmärsin ettei tarvihe mahtua tähänkään muottiin. Voin tehä omasta omavaraisesta elämästäni juuri sellaisen kuin halluun. Vaikka täytyisi ostoo olevinnaan paljon kaupasta, paljon pystymme myös ihe tuottammaan. Tällä hetkellä munoja tulloo, maitoa tulloo, pottua on. Kalassa meijät pittää muut kun kauppiaat. Talo lämpivvää puulla ja vesikin tullee pihan omasta kaivosta. Isot linjat on mielestäni kohillaan.

Yksi syy maalle muuttoon ja kohti omanlaiseen omavaraisuuteen oli hyö. Haluttiin lapsille tarjota lapsuus perusasioihen äärellä.

Myö ihmeiset ehimme paljon neuvoja ulukopuolelta kuinka tulisi tehä. Niin mieki tein. Lähestyin omavaraistelijoita netissä, kyselin, kyselin ja kyselin. Uteliaisuus ja tiedonjano asiaa kohtaan on olluna suuri siunaus siinä mielessä, että elämääni rikastuttaa tällä hetkellä moni samanmoinen eläjä kuin mie ihe. Olla osana ommaa blokiporukkaa etkä ole kenenkään mielestä mikkää kummajainen vaan aivan tavallinen. On tavallista, että pihassa käyskentellöö elukoita ja hiki hatussa suuressa tahtotilassa haluvat kasvattoo ommoo ruokoosi. Normaalia. Vaikka välimatkoo on välillä, mielenyhteys on lähheinen.

Neuvoja ja tietoja ehtiissä tullee peilattua ommaa elämää toisen elämään. Kuitenniin kenenkään elämä ei ole kuitenkaan samanlainen kuin toisen. Neuvoja voipi ja pittää kyssyy, tietoa ehtii mutta se millaisen siitä omasta omavaraisuudestasi luot. Se on siusta kiinni. Vaikka toisen mielestä se ei olisi yhtään mittää, toisen mielestä se on aivan tottaalisen hc-omavaraisuutta, pääassii on se, että teet siitä sellaisen mikä juuri siulle tai siun perheellesi soppii. Tämä on ollunna suuri oivallus. Aatteloopa ne muut mitä aatteloo. Se on semmonen joko tai kulttuuri tässä ajassa. Joko pittää justii eikä melekeen. Onpa onni tajuta, että voin vaikka asettua puolleen välliin. Ei tarvihe assuu kaupungin keskustan jytkeessä ollakseen kaupunkilainen eikä tarvihe muuttoo sähköttömmään kannon kolloon ollakseen omavarainen. Voin vaikka asettua jotennii siihen puolleen välliin. Juuri tähän näin.

Niistä elläimistä

Meillä elukoihen heinät tehhään ihe ja kauraakin on omasta takkoo. Kivennäiset ja nappulat käyvään kaupasta. Vastapalveluksena jos ei tule muuta niin ainakkii paskoo nämä elukat jaksaa. Tämä tuote taas käytettään kasvimaille. Ei ollenkaan turhoo minusta. Monen monta kertoo olen kuulluna, että lehmäsemme ovat turhakkeet, kun eivät ole lypsyssä. Lypsin Poppanoo ja hyvin meillä se menikin. Erräänä päivänä kokkeilin, että vielä se tissi tirajaa, joten periaatteessa voisimme alottoo lypsyt uuvelleen. Kesäaikaan ol aivan mahottomasti työtä, kuten omavaraistelijat tietää sekä helle ja imevä vasikka vei meijän ihmeisiin maitomääriä alemmas. Turha on ihteensä työllä tappoo. Omavaraistellessakkaan.

Kaunis ja harvinainen näky nykyjjään tässä näin.

Enkä mie nää niitä elläimiä vain meijän onneksi ja iloksi vaan tämän koko alueen. Lintujen, hyönteissiin. Maan matossiin. Elämä ihessään on paljon enemmän tätä kaikkii mikä meitä ympäröi. Kun vain nostamme katseemme poikkeen sieltä omasta navastamme.

Yhteenvetona

Monien vaiheihen kautta miusta tul se lokakuisen aamun kutunlypsäjä. Aion purkoo tätä matkaamme tänne blokkiin. Mistä kaikki alko. Minne tiedonjano vei. Mitä piti oppii kantapiän kautta. Olko luulo tiijon väärti? Alustavana yhteenvetona kuitennii kohti omanlaista omavaraisuutta on kahtoo, kirkastoo ja kokemuksen kautta kokkeilla mikä itelle soppii. Ja omalle perheelle, jos perhekuntana ollaan suuntoomassa kohti omanlaista omavaraisuutta. Vuosi vuuelta tämä kortteeri koittaa hiljentee rahavirtoja ovesta ulospäin. Sissäänpäin voipi tulla mutta ei tarvihe solokennaan tulla. Riittävästi. Palkkatyön ossuutta toivottavasti saamme vähemmäksi ja suuntoommeko kohti yrittäjyyttä. Ehkä. En tiijä. Aika näyttää. Omavaraisuusasteen nostoa vuosittain ja oman jaksamisen mukkaan. Kaikesta kivastakin voipi uuvahtoo.

Jos sie tulit tänne kahtelemmaan asioita liittyen omavaraisuuteen ja oravanpyörästä irrottautumisseen niin mukava kun tulit. Voit jättee sanojasi tänne, jos joku assii jäi arveluttammaan. Yhä enempi ja enempi oma suunta alakaa kirkastuu mitä ja mihin ja miten muokkaamme tätä arkea täällä korvessa, jota myös elämäksi kutsutaan. Tulevaisuuen kirjoitukset myös kääntyvät siihen suuntaan.

Kynttilän valoisoo torstaita toivottelloo Turuska

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *