Minifarmarointi,  Omavaraisuus,  Suuntanaomavaraisuus

Itse tehtyä elämää

Hei vain. Se on marraskuun eka maanantaina. On yhteispostausaika suuntanaomavaraisuus blokkarien kanssa. Meillä oli aihheena mitä ennen ostin, nyt teen ihe, muu kuin ruoka. En keksiny mittään. Polttopuut on alusta asti tehty ihe. Se ol ainoo assii joka tuli mieleen. Kantava ajatus onkin olluna, että mahollisimman vähän ostettaisiin mittään. Punaisena lankana kohti sitä omanlaista omavaraistelua. Polttopuut, kaurat ja heinät elukoille tullee omasta takkaa. Siihenpä se ajatus sitten tökkevää, joten kahellaan kuulumissii. Eli siis perinteinen mikä kaikki on kesken.

Tämä on tämmöstä aikoo. Ulkokuistilla kissoja, kumppareita ja kuivuneita kukkia.

Kuulumiset

Nyt kuuluu hyvvee. Kiitos kysymästä! Unta tulloo enempi kun aikoihin vaikka yöllä pittääki välillä tunti kaks valvoskella ihan muuten vain. Voi kun pääsisi siitä tavasta erroon piakkoin. Sienessä on käyty vielä mikä on ehitty. Mehällä piipahettiin, ei saatu muuta kuin raitista ilmoo ja ulukoliikuntoo.

Kaikki elukat saatiin ovien taakse öiksi niin se vasta vallan mukavoo onkin. Tietää, että saapi yön makkoilla rauhakseen sen asian suhteen, niin elukat kun emä ihe. Kanarouvat munnii erittäin vähän. Vanha kanta ei pyöräytä ennee munan munnoo ja nuoria kanasia on vain neljä. Kevvääseen kun päästään niin täytyy antoo emäntiin lösähtee pessiin, jotta saahaan tipussii, koska kovia hautojia meiltä löytyy. Hyö halluisivat hautoo noin joka toinen viikko vuoronperrään niin on se aikamoista syntyvyyen säännöstellyy kun innokkailta kanamammoilta otetaan munoset pois alta.

Lampaksilta on villat keritty ja haaveilin tekeväni villoista meille peitot ja tyynyt omasta takkoo. Tämähän hei liippovaa aihetta! Rukin ääreen koitin istuu vaan ei siitä vielä tule mittää ja kaiken lisäksi en ees neulo, joten mitä mie sillä langalla vielä tekisin? Oon haaveillunna villaisista peitoista ja tyynyistä niin lampaksiin lämpimäiset taitaaki päätyä siihen muotoon. Jäämme seuroomaan tätä rojektia mielenkiinnolla, koska en ihe sillälailla ole käsityöläisihmeinen. Hämmästytänkö lopulta ihteni, jos saan kassaan peitot ja tyynyt meille kaikille! Vau!

90% kuvat lampaksista on tästä niin kutsutusta ”persusperspektiivistä”.

Kuva siitä kun lampakset olivat vielä villoissaan.

Mutta ulkoasioihin vielä. Valkosibalot sain maahan laitettua. Lehmien pehkukassaan sen tein issoon issoon kasvatuslaatikkoon ja lehillä sitten peittelin. Vielä oottellee kasvimaa lantojen ja lehtien levittelyä ja kasvihuone tyhjennystä. Joko sitä alkaisi jotenki tottua siihen, että joka nurkalla joka homma oottaa tekijäänsä ilman jatkuvvoo ”voi ei tuokin assii on tekemäti”. Ainakkii tähän kiimassiin lehmässiin huutelluun alan tottuu. Nyt on vuorossa Vappu Manteli joka huutoo jollottaa. ”Huomoomaton kiima” luki Poppiksen papereissa. Ennee ei kyllä tarvija arvailla millon on mamacitalla pääpäivä. Sen kuuloo jo naapurikkiin, joka kerran soitti, jotta mikä on lehmäsellä hätänä kun huutaa.

Lopuksi

Ja vielä lopuksi. Ympärillä pyörivä maailma on osoittanu tämän suunnan olevan meijän perheelle paras vaihtoehto. Pikku hiljoo irtaantuminen, oman ruuan kasvattaminen ja luonnon kanssa eläminen juurruttaa. Kaikki entiset kujjeilut tuntuu aivan turhalta nykyjään. Niin sitä vain immeinen muuttuu. Unelma tilanne olisikkaan tulevaisuueessa, että voisimme jättää entisen elämän sidokset kokonnaan taa (tai mistäs mie tiiän jos se onkin kuuluisa ojasta allikkoon tilanne) mutta nyt se ajatuksissa tuntuu vain siltä, että jos saisimme tulon ja elon tästä ympärillä olevasta. Usseemmasta eri lähteestä yhessä isännyyen kanssa. Aika sen näyttää.

Mutta muistakkaamme, että kiitollisuus pienistä asioista on avvain onneen. Sen vain sanon. Ei sen ajattelu mitä meillä ei ole vaan se, mitä meillä on. Elläimiin kanssa oleminen. Miten hyö aina ovat onnessaan, kun uus heinäpaali tuuvaan etteen. Navetan oven kun aukassoo niin jo siellä Vappu Mantelin mölähys kuulluu ”Huomenta emä!” Heinä vain kahajaa ja tasanen mussutus käyp. Oltaisipa myö ihmeiset yhtä onnellisia pienistä asioista. Se kun joku harjovaa niin se vain vettää hännän kikkaralle ja pistää silimät pyörimmään päässä, kun se vain on niin mahottoman ihanoo.

Ps. ja loppuun lissäys, että sunnuntai-iltana tuli pihhaan ihe sahattua lautatavaroo! Että ennen sitä ostettiin valmiina mutta nyt on sekkiin ns. omasta takkoo vaikka paikallinen sahuri ne sahasi yhessä isännyyeen kanssa. Niin se vain löyty lopulta aihe tähänkin postaukseen!

Kahoppa tästä alta linkit muihen blokkoojien kuulumissiin.

– mainijjoo marraskuun alakuu toivottelloo Turuska

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/marraskuu2021/

Apilankukka https://www.apilankukka.fi/propolis/

Sateenkaaria ja serpentiiniä https://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2021/11/talvikylvoja-ja-hoylaamatonta-lautaa

Vyöhyke 2

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2021/11/itse-kasvatettu

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2021/10/itse-tehtya-multaa-ja-risuhaketta

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2021-osa-11/

Mikä itä https://mikaita.fi/?p=883

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2021/10/11-unelmana-omavaraisempi-elama-itse-tehtya

Vyöhyke 5

Vyöhyke 6

Vyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2021/11/01/marraskuu-21-ennen-ostin-nyt-teen-itse?

Kommenttia

  • Laura / Sateenkaaria ja serpentiiniä

    Lampaanvillapeitot ja -tyynyt <3 Olisipa ihanaa saada ne omista lampaista. Meillä on tällä hetkellä sellaiset, mutta Porin Villa & Peitteen verkkokaupasta ostettuna. Ne on niin mainiot – ei ikinä liian kuumat tai kylmät. Eipä haittaa vaihdevuosihikoilutkaan, kun ei tarvitse niska märkänä yrittää unta saada. Onnea siis sinun projektille. Ehkä saat sen tehtyä jonkun käsityöystävän kanssa?

    • turuska

      Mie olen kanssa kahellu niitä heijän tuotteita. Sitten vähän aikoo tutkailin ja tuli kuuluisa hetki ”enköhä mie ihe tekase”. Millon sitä ihmeismieli ymmärtäisi ettei mittään vain tekasta? Ei näköjjään koskkaan!

  • Rhia

    Kyllä aina tulee hyvälle tuulelle kun tänne tulee lueskelemaan juttuja. Totesit alussa että omasta takaa ei tule muuta kuin polttopuut, heinät ja kaurat elukoille. Onhan siinäkin jo ihan valtavasti kaikkea! Omat polttopuut on jo yksistään melko iso asia mielestäni. Kyllähän nekin vaativat paljon työtä ja sitä metsää jota kaataa. Heinistä ja viljoista nyt puhumattakaan. Eivät ne mitään vähäpätöisiä asioita ole ollenkaan 🙂

    • turuska

      Kiitos! Ja onhan tuo totta, niistä arkisista asioista tullee vain itsestään selvyyksiä näköjään 🙂 Tuo polttopuurevohka on kyllä iso plussa, kun kaikki käyttöveestä lähtiin lämmitettään puulla niin sitä työaikoo se juurikin ottaa.

  • Marketta

    Minullakin vähän sama juttu; en osaa kuin auttavasti kutoa. Minä siis kudon täällä Hämeessä, en neulo! Olisihan nuo lampaanvillat mukava hyödyntää. Mutta kun ei ole oikein kehräämöä kään mihinkään viedä, ja ite en osaa rukkia käyttää.

    • turuska

      Onneksi noista villoista voipi muuta ehättee, jos ei rukin kanssa käy yhteistyö. Mie kyllä tahtosin malttoo istahtoo rukin ääreen, jospa sitä jonnain vuonna! Oon myös kattanu marjapensaihen vieruksii niillä huonoimmilla villoilla.

  • Jovelan Johanna

    Mulla meni ihan silmät veteen, kun kirjoitit niin kauniisti kaikesta. Pystyn niin samaistumaan tuohon tunnemaailmaan, vaikka meillä ei esimerkiksi ole muita eläimiä kuin 2 kissaa ja 2 koiraa, mutta noin yleisesti. On vaan maailman paras tunne, kun voi tehdä itse ja tuottaa jotain itse. Toivon täydestä sydämestä, että teille löytyy riittävän taloudellisen annin puroja, jotta saatte elää haluamallanne tavalla. Itse kun olen niin onnekas, että ansiotyö on kotona, niin ymmärrän sen arvon.

    Langan kehrääminen on kyllä omanlaistansa hommaa 😀 Miten toiset osaavatkin sen niin hyvin! Tuosta noin vaan villat soljuvat sormista rukkiin ja kertyvät langoiksi. Kävin kaverin kanssa pari vuotta sitten 2-päiväisellä kehruukurssilla. Sain aikaseksi mandariinin kokoisen kerän lankaa 😀

    • turuska

      Kiitos kauniista sanoistasi. Ne merkitsevät todella paljon! Varmaan oisi itellekin kehräyskurssi hyvä. Täytyisi vaan kartoittaa rukin kunto ensin. Ja kehrääjän hermojen kunto 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *