Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Omavaraisuus

Kotitarvelehmä

Terve vain. Miulta toivottiin kirjoitusta kotitarvelehmästä. Kotoiseen perinteiseen tyyliin olin, jotta enhä minä mistää mittää tiijä vaikka se lehminkäinen tuolla navetassa karjottaa. Noh. Kerron ainakkii mitä minä tiijän ja olen oppina. Loppujen lopuksi ymmärsin, että tietoa ja taitoa on karttunu aika paljon männä vuosina kotielläimiin pijosta, omavaraisuudesta ja irtaantumisesta.

Alunpittäin meillehän lehmä tul yksinnään, onneksi tiineenä. Muistan sen tunteen kun näin vasikan potkut Poppiksen kylessä ja aattelin, että kohta meillä on pieni tommonen lehmisvauva! Lajitoveri on hyvä kaikilla olla ja meillä Poppis oottel muutaman kuukauven, että lajitoveri synty. Siihen saakka hän pyöri lampaksiin kanssa porukassa. Pesi heitä ja kuhtu luokseen. Olen aatellu, että en ala niitä lehmiä hamstroomaan, koska ei myö tosissaan tehä monella nautaelukalla mittään. Meillä on nyt kaksi, sitten ehkä korkeintaan kolome ja se riittää sitten.

Koin sillä lailla hyväksi tottua ja totuttautua toisiimme ne muutamat kuukauvet ennen poikimista. Rakennettiin luottamusta ja ystävyyttä. Siitä olikin heleppo saavustautua lypsyn maailmaan, kun tunsimme toisimme jo entuuvestaan. Poppis sai Vappu Mantelin huhtikuussa ja lypsin päivittäin, kunnes saapu helleaalto ja vasikkakin alko ottoo enemmän. En maijottomuutta surkutellunna, koska kesä on muutennii niin työntäyteistä täällä meillä. Kyllähän sitä vielä lypsää mutta kun se maito pittää sitten jalostaakin. Alussa pakastinkin maitoa vaikka värkättiin siitä viiliä, jugurttia, juustoa ja yhen kerran jäätelöäkin. Ja herasämpylät. Voi mikä taivas! En oo ikänä maistanu niin hyvvii sämpylöitä vaikka ihe sanonniin.

Kuinka ihana vauvva myö saatiin!

Ruokinnasta ja asioista sen perrään

Ruokinta. Tähänkään ei kuukkelointi kertona paljonko se kotitarvelehmä syö. Viiskytäkilloo ties kertoo joku sivusto lypsylehmistä ja kauhistuin. Meillä on varattu yksi pikkupaali aamuun ja toinen iltaan ja yöhön. Eli oisko noin niinku parikymmentä killoo heinee per lehmäelläin. Sitten vähän nappulaa päälle ja kivennäistä. Ja suoloja. Semmosella setillä on menty. Muutenkaan näistä kotitarve-elukoista ei löyvy oikein tietoa mistään vaan avoimen iloisesti olen lähestyny muita kotitarve-elukoijen pitäjiä. Ja se onnii parasta miten ystävällisesti ja avoimesti on saateltu minuttii lehmänpitäjäksi. Ei mittää voivottelua ja ethänsinäethänsinä kommentteja vaan aitoa avvoimuutta ja kannustusta. Kyllä pientilallinen toisen tuntoo. Ei sitä kukkaan sillälailla varmaankaan huvin vuoksi ala lehmistä haaveilemmaan vaan nämäkin assiit on meissä toisissa sisäsyntyisiä.

Mutta siis kotitarvelehmä ja asiat sen ruokinnan perrään. Jos mielit kotitarvelehmee niin ihan ensmäisenä semmonen huomio, että lehmä paskoo painonsa verran. Oikeesti. Vuohien ja lampaksiin kanssa olin tottuna siistiin kestopehkuelämään, mutta lehmiin kanssa semmonen on sula mahottomuus. Ne paskoovat aivan hurjana. Kuivaheinäruokinnalla kun ovat niin talikolla onnistuu lantojen siivous karsinasta. Mutta varaudu. Sitä tullee. Ja paljon. Mutta onni on siinäkkiin, että siulla on kasvimaihesi tarvitsema lannote omasta takkoo, ehtymättömästä luonnonlähteestä. Kyllä rinnassa nätisti lepatti kun sain syksyllä istuttoo valkosipulit Poppiksen ja Vapun tuotokseen.

Siitä lypsystä

Tähänki on yhtä monta neuvoa kun on pitäjii. Tämä on miten mie tein ja kuinka neuvottiin. Kävin nimittäin opettelemassa käsinlypsyy ja suosittelen kaikkia sukeltammaan käsinlypsynmaailmaan ja tutustummaan ennakkoon ennenku ihe hankkii lypsykkiä. Ihekkii äitinä ja kerran lapsukaisen synnärille jättäneenä sairastumisen takia tiiän sen tuskan kun äiti erotettaan lapsestaan, joten en oo raaskina sitä tehä Poppikselle ja Vappu Mantelille. Joten lypsin porukassa vasikan kanssa. Millon ol vasikka sylissä, millon selässä, millon toisella puolella imemässä. Meillä oli selevä jako. Mie lypsin vasemmalta puolen ja vasikka imi oikeelta puolen. Se sopi meille kaikille.

Paljonko sitä sitten tulis lypsee? Olin aivan äimän käkenä tämän lypsyassiin kanssa. Tukea sain taas muilta kotitarveporukoilta. Eräs lehmänpitäjä neuvoi, että luota itseesi lypsäjänä. Se ol niin kauniisti sanottu. Jotenka tein niinku koin parhaaksi. Lypsin Poppista aina sen verran, että utare pehmeni kuitenni varmistaen, että Vapullekin jäi. Aluksi olin hyvinnii arka lypsämmään, että varmasti herajaa tissistä maitoa kun Vappu tulloo syömään. Koska pääassiissahan se maito Vapulle on, ei meille ihmeisille. Harmitti kyllä jälkikätteen, kun otin sitä terniä hyvin nuukasti. Mutta saatiin kuittennii uunijuustot ja pannarit iloisen perhetapahtuman päätteeksi. Ja Vappu maitonsa. Sanotaan ja varmasti paikkasakki pittää ettei kaikilla lehmillä ole ennee äidinvaistoa, mutta Poppiksella on ne taijot tallella. Kun vasikka luiskahti ulos niin Poppis mölähti niin alkukantasella äänellä, kuhtu pientään pystyyn, että minulta pääsi itku. Itkin sitäkin, että siellä missä Poppiksen alunperin pittäisi olla vasikka oltaisi otettu häneltä pois.

Poppiksen äidinvaistot sytty heti.

Lypsytekniikasta

Ja vielä teknisiä lypsyasioita. Muista aina lämmittee kätesi. Kuka se tykkäis, että kylymillä käsillä tullaan tissijä ropelehtammaan? Ei kukkaan, joten käytä jotaki voijetta, mie olen sinistä helosania laittanu ja tummeliakin käytin. Toiset laittaa rasvat lypsyn jäläkeen, mie laitan ennen.

Ja kun lähet lypsämmään

Pyyhi utare lämpimään vetteen kastetulla pyyhkeellä. Lehmällä neljä vedintä, vuohella kaksi. Pyyhi aina puhtaalla kulmalla jokkainen vejin!

Hölövee rasvoo tissiin ja hieroskele. Maito lähtöö näin herumaan paremmin. Voit vaikka aluksi harjatakkiin. Meijän ellikot tykkee harjuusta mikä lissee oksitosiinia mikä taas lissee maijon heruskelluu.

Ota ensisuihkut poikkeen vaikkapa lattiille sihhautat. Voit ottoo myös solutestin jos haluvat. Esmes maatallouskaupoista saapi sitä testiainetta ja niitä lettupannuja. Lettupannu on saanut uuen merkityksen elämässäni! Lettupannun avulla siis nähhää onko maijossa soluja. Sillä saapi sitten kiinni utaretulehuksen ja jos haluat varmistaa soluttaako maito. Mie teen testit vain jos eppäilyttää onko tulehusta tulollaan tahi männeillään.

Alota lypsämmään. Muistisääntö yks ja tämä on tärkein: ELÄ MISSÄÄN NIMESSÄ VEJÄ TISSISTÄ! Kukkaan ei tykkee, että tissilöistä vejetään niin elä missään nimessä tissilöistä vetele vaan purista. Purista, purista, purista.

Puristus lähtöö otteella peukalo puristaa etusormea kohen ja siitä suljet yks sormi kerrallaan, lähtöö etusormi, keskisormi, nimetön ja pikkurilli. Sieltä pittäis tulla tasainen maitosuihku. Ja siitä vain suhhuuttelet tasasin suihkuin sankoon.

Miehä siis en ole lehminkäis Poppista pitänä kiinni lypsäissä, kuttu Risotto taas on kiinni lypsypöyvässä. Lehmä on oikiasti helpompi lypsettävä kun vuohi. Ainakkii meillä. Poppista lypsyyn ottaissa mietin kun kyllähä ne entisajan emännättii piti elukoita irti kun lypsivät vaikka siellä mehtälaitumilla. Tämä on vaatina etukätteisneuvotteluja, harjaus ja herkkutuokioita. Anna siis lypsyllä herkkua etteen ja tehkee siitä mukava yhteinen hetki.

Poppiksen kanssa alussahan myö pyörittiin rinkiä karsinassa, lypsin kannuun ja kaavoin isompaan astiaan ettei ois kaikki maijot menneet nurin jos lypsyämpär kaatuu. Tarjottiinhan sitä kiinni pitoa ja potkurautoo ja vaikka mitä, mutta veikkoonpa, että olisi tulluna vain pahempi tilanne. Mutta niin sitä vaan toistemme tapoihin totuttiin ja Poppis seisoskel kuuliaisena laitumellakkiin lypsyn ajan. Vaikka evväät ol loppu hän oottel että oltiin saatu lypsy päätökseen. Ihana lehminkäinen meillä on.

Oman äijin kanssa on hyvä tutustuu maailimaan.

Siinäpä se ol pien sukellus lypsynmaailimaan! Ei varsin ole maailiman tottuus tämä mutta minun tottuus on ainakin. Lehmässiin, kaikkiin meijän elläimiin kautta elämäni on rikastunu huomattavasti. On löytynä samanhenkissii ihmeisii ja eräs lehmätilallinen sen sano: lehmä on emäntäsä sielunpeili.

Sieluusa lehmästä peilailoo Turuska

Kommenttia

  • marketta

    Minähän ostin aikanaan Hehku-kyytön meille kotitarvelehmäksi. Oli silloin edellisessä kodissaan vasikan pyöräyttänyt, mutta maitoa ei ollut lypsänyt kuin muutaman litran päivässä. Vasikallehan olisi riittänyt, mutta ei maidolla elävän maatilan tarpeiksi. Niinpä Hehku tuli meille.
    Koska sitä ei oltu siemennetty meille tullessaan, niin siitähän alkoi se rumba sitten. Kiimojen tarkkailu tälläiselle kokemattomalle olikin sitten aikas ekstremee. Piti lehmän värkkiä tuijottaa ja ihan sormilla koitella sieltä valuvan liman koostumusta. Voin kertoa, että nykyään tiedän, miltä kiimassa olevan lehmän ronttonen näyttää!

    Mutta ei, Hehku ei koskaan tiineeksi tullut. Tai tuli, mutta loi vasikkansa. Ilmeisesti näin kävi, koska se ei ainakaan ajallaan syntynyt.
    Sitten Hehku vietti elämänsä kesän kyyttölaumassa, jossa tietysti oli sonnikin. Tilan isäntä oli nähnyt, että yhtenä iltana oli menoa ja meininkiä ollut ja Hehku sonnin kanssa olivat hikipäissään olleet. Mutta itse aktia isäntä ei ollut nähnyt. Silti olin toiveikas, että sellaista olisi ollut kesän aikana. Olihan Hehku laumassa sentäs monta kuukautta.

    Koko hemmetin talven odotin, tunnustelin ja kuuntelin. Käytiinhän sitä kopeloimassakin ja oltiin melko varmoja, että vasikkaa odotti. Mutta kun aika koitti, niin eihän sieltä mitään tullut. Paskaa vain ja sekin väärästä reijästä!

    Hehkun siemennyksiin meni ainakin kymmenen vasikan verran rahaa. Ja sydämmessäni ollutta pettymystä siitä, etten siltä vasikkaa saanut, ei pystynyt millään mittaamaan. Moni minulle sanoi, että pistä nyt toi maho kyyttö pois ja hommaa toinen. Mutta enpä laittanut, koska Hehku oli kuitenkin niin ihana lehmä. Se sai elää kyyttökuningattaren elämää meillä vuosia, rakastettuna lemmikkinä.

    Kun se sitten sai sen kohtalokkaan paksusuolenkiertymän ja jouduimme sen miehen kanssa hätäteurastamaan kotona kahdestaan, oli se kova paikka. Olin ajatellut, että se elää ainakin parikymppiseksi. No, sen läheisempää ja eettisempää lihaa ihminen ei enään varmaan syödä voi, kuin Hehku meille ruokana oli.

    Lypsämään en sitä siis ikinä päässyt. Joten olin yhden viikonlopun siellä teillä päin lehmäleirillä kyyttöjä lypsämässä. Oli se kokemus, miltä se utare tuntuu, kun sinne maidon saa herahtamaan!

    Meillähän Hehku oli tosi tuhdissa kunnossa, vaikka se ei saanut kuin muutaman siivun heinää päivässä, kivennäistä ja joskus omenan, leipää tai porkkanaa. Sillä kun ei ollut vasikkaa, eikä maidontuotantoa, ei se paljoa kuluttanutkaan. Tuollainen alkuperäisrodun yksilö, jonka esi-isät ovat tottuneet pärjäämään suurin piirtein sammaleella ja vedellä, imeyttää itseensä kaiken pienenkin ravinnon mitä syädäkseen saa.

    Lehmänpitoa on välillä tosi ikävä. Mutta jos lehmän joskus otan, sen pitää olla tuollainen valmiiksi käsitelty otus. Hehkukin tuli meille parsinavetasta, jossa se oli tottunut olemaan kiinni, seisomaan paikoillaan ja olemaan ihmisen käsiteltävänä. Se oli helppo opettaa omille tavoille. Sen kanssa hoitui kaikki toimenpiteet ongelmitta. Monesti olen kuullut tarinoita siitä, että on otettu hieho lehmätilalta, missä se on saanut olla koko elämänsä ihan villinä. Siitä sitten pitäisi rauhallinen kotitarvelehmä kesyttää. Ei ole monelta onnistunut! Lehmä on kuitenkin iso eläin, joka on ihmiselle vaarallinenkin.

    • turuska

      Kiitos Marketta ihanan avvaavasta kommentista! Mistä kohta saahaan kotitarvelehmiä kun tilakoot on isoja ja lemmukoita käsittellöö robotit? Meillä kanssa Poppis on ollu pihatossa ja parressa. Ei semmosen villiversion kanssa pärjee ja se on oikiasta vaarallinen. Entisaikaan kun harjailtiin ja kopeloitiin niin olhan se toista. Ootte kyllä saaneet eettisintä lihhaa ikinnään, mie oon kanssa miettinä, että jos joku loukkaantuu ruuaksi mennee. En raaskisi laittaa haaskiin vaan miltä se sitten tunnepuolella tuntuu. Miulle on kanssa sanottu että turhat lemmukat kun en siemennä enkä lypsä. Ei ole tarvis kun sonnipoikia en raaski kuitenkaan lihaksi kasvattaa. Se on tämä nykymaailima tämmönen! Meillä lemmukat hoitaa meitä immeisiä, ympäröiviä alueita ja tuottaavat lantaa kasveille. Se riittää meijän tarpeisiin. Toisaalta jos varmaksi tietäsin, että pääsisi vasikka hyvvään kottiin (VINKVINK) ja tulisi varmasti lehmänen niin sitten saattasin siementää. Toisaalta mietityttää ne komplikaatiot, kuten oli vuohi Risoton kanssa.

      -Turuska

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *