Minifarmarointi,  Omavaraisuus

Katsoimme kun ruoho kasvaa

Toisinnaan tämä farmarointi tuntuu ennee tekohengitykseltä tämmöselle loppuukohe mänevälle maailimalle. Hulluus on päässynä valloilleen! Puna nousoo poskiin ärtymyksestä kun viljelijöitä syytettään ja kotielläintuotanto ajetaan alas. Mistäkä ne immeiset arvel ruokoo saaha jos ei viljelijöiltä? Pim vain ja napsista noin, silleenhä se ruoka kauppojen hyllyyn ilimaantuu.

Kuinka askelleet asetellaan miinotetulla maaperällä? Silitin nautojamme ja kyynelleet pyöri silimäkulumassa. Millon ihmeiselosta tuli tämmöstä? Katkonainen yhteys ruuan alakuperrään on ajana ihmeiset tähän. Ymmyrkäisenä ihmettelemmään assiin äärelle, josta eivät ymmärrä ennee yhtään mittään. Katkennu on se yhteys maahan ja ruuan vilijellyyn. Kauppasukupolovi on valloillaan. Ennen maito tuli lehmästä, vuohesta tahi lampaasta. Kananmunat kanalasta. Nyt ne kaikki tulloo kaupasta. Miten se ruuantuotanto tuolleensa muutamassa vuuessa muuttuu vai liekö vain kansa erkaantuna perustarpeesta? Tiiä häntä.

Kaikki myö elämme, kasvit, ihmeiset ja elläimet.

Mistä myö tiijämmä jos kaura itköö kun se leikattaan? Mistä myö tiijämme miltä omenasta tuntuu kun sitä puraistaan? Mutta sen myö tiijämme, että kaikki ellää. Puut, sammalet, kasvit ja hyönteiset. Kalat ja muut elläimet. Miltä marjapenssaasta tuntuu kun otat häneltä pienoiset pois? Milloin tuli vara viskata ruokoo jätteisiin, laittoo pois menemään? Se on aina turha kuolema piätypä biojätteeseen mitä hyvvään. Pottu, pakara tahi pannukaakku. Joku on aina uhrattu immeisen evväihen tähen.

Mitäpä tekköö ne ihmeiset kun kukkaan ei ennee viljoo peltoon laita? Mitäpä tekköö ne ihmeiset kun ei kukkaan ennee laijunna? Viimesettii laijuntajat survottaan hehtaarihalleihin. Ja kas kummoo. Sieltä halleista tulemme löytämmään tulevat immeistaimet ja elon ehtoopuolelle päättyneetkin. Hehtaarihalleista ja kukkaan ei ennee muista mitä tarkoittaa sana yksilöllisyys. Ja kuulemme vanhuksilta tarinoita siitä kun kevväinen tuoksu levisi halaki maan ja pääskyset saapuivat. Hyö kertoo tarinoo siitä kun linnuttiin ennen aikaan laulloivat ja sitten hyö sannoo: tiiättä työ, kun myö pysähyimme kuuntelemmaan kun ruoho kasvvaa.

maailiman tuskoo pottee Turuska

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *