Minifarmarointi,  Omavaraisuus

Joulu

On kinkku pöyvässä ja kuusi parraatipaikalla. Tohtiiko tämmöstä ennee sannoo ees nykypäivänä iäneen? Tervetulloo syntisten pöyttään vain.

Tervetulloo syntisten pöyttään vain! Lampakset tarjoiloo persusperspektiiviä perinteisesti.

Kun emme pysty ennää kaatammaan joulukuusta mutta pystymme ostammaan muovihärpäkkeen.

Emme pysty ennee lihhaa syömmään mutta pystymme lentomatkustelulle sielumme myömmään.

Emme pysty ennee ruokamme alakuperree tietämmään mutta pystymme kaiken turhan kulutuksen nielemmään. Kiillotamme jokkainen ommoo sädekehhäämme toisen erheellä.

Kauas kaikesta kaikkoamme, keskennään kinnoomme. Jos vain joskus kahtoisimme ympärillemme.

Avvaisiko se silimämme?

Maailima ratkeiloo ja immeiset riitellöö. Joulukin tulloo. Vaan kun kahtoisimme sinne missä myö kaikki kellumme. Päivä seuroo aina toistaan. Luminen mehtä humissoo ja jänekset keskennään kirmailloo. Kah. Tuolla on männynnä ilives. Elonkierto jatkaa kulukujjaan vaan mitä tekköö ihmeinen? Huutaa luonnolle, nyt taistellaan!

Muutakkaan kun en voi niin aion istahtoo Åke-possun kanssa joulupöyttään pitkään ja hartaasti. Kiitollisena aion myös pysähtyä sen assiin iäreen, että käsissäni on tieto mistä evväät ovat perreemme joulupöyttään tulleet. Tiesittäkö jotta uhanalassiin lajien kohalle pittäis kirjottaa ruuan alakuperä? Miusta pittäisi.

Sini Tellervo kurkistelloo Rosollin takkoo, jotta mitäkä!

Mihin tämä maailima mennee kun emme pysty kohta ennee syömmään emmekä puuta kaatammaan? Siinä vaihheessa meillä toverit hyvät on mahattii hyvinnii tyhjänä ja talokiin kylymänä. Siinä ei varsin hymy kenenkään suupielliin ennee karehi. Olemme kaukana kaikesta mikä ennen oli niin lähellä.

Lieneekö niin, jotta altistan ihten nyt varsin ikävvään valloon. Pehmitän kuitennii tätä kaikkee kertommaani vastaleivotuilla karjalanpiiroilla ja emän lämpimällä hallauksella. Lehmän nuolasulla ja lampaksen rapsutuksella. En ole tulluna riitelemmään vaan herättelemmään ajatuksia. Pienen valtakuntamme Farmin virallisena Lady of the Ranchina eli Emänä aion kaatoo joulukuusen. Kiittee Äitimaata kuusesta. Palavelemme jouluvierastamme ilolla ja kiitollisuuella, kuten vieraita ylleensäkkiin soppii palavella. Kun aika on täysi, siirrämme kuusen elläinten iloksi. Myöskin elläimet saavat oman kuusensa. Se on semmosta elämän kiertotalloutta. Toivon syvästi, jotta siulla on mukava joulu ja omannäkköisesi. Kuusella tahi iliman. Kinkulla tahi iliman. Kuitenniin rauhaisa ja mukava. Ettäisyyksien maailimassa lähetän linnun ikkunnaasi joulutervehystä toivottammaan. Lumihiutalleen hilijalleen leijailemmaan poskellesi. Ilon pyyhkäisyn sydänallaasi.

Lämpimäisin jouluterveisin, Turuska

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *