• Yleinen

    Ajankohtaisia asioita

    Kuukauven ensmäine maanantaina ja nyt mie ennätin mukkaan yhteispostaukseen #suuntanaomavaraisuus plokiporukan kanssa. Mukava kun on näitä hengenheimolaissii. Siispä. Meillä ol tässä kuussa aiheena kasvihuone sekä siemenniin inventaario. Ja tähän välliin sanon, että Korkealan Heikki sekä Tsajut blogin Satu pitelöö näppilöissään tätä plokiporukkoo. Muuten varsin allekirjottanu ainakkii juoksentelis kun Ellun kana tai Turusen kyyttö kylätiellä. Nimittäin tuppovaa tuo kuukauven ensmäine maanantaina aina yllättämmään. Kiitos siis teille! Nonni. Nyt alotettaan. Siirtäkkäämme katseemme ensmäiseks siemenniin. Löyttyy. Siinä se ol. Sen verran koitin olla järjestelmällinen, että kasasin kaikki yhteen kassaan. Keittiön tasolle. Sinne minne kaikki muukin tavara ajelehtii. Varma paikka. Huolellisesta varastoinnistani huolimatta olen tänä kevväänä kadottana kesäkurpitsan siemenet jo kahteen kertaan ja lopulta…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi

    Kuhtuhuuto

    Nyt en taas tiijä mistä sitä alottaisi. Sen piti olla tavallinen tiistaiaamu. Joka aamu navettaan männessä tulloo pelon sekasin tuntein kurkattuu onko poikiminen jo tapahtuna. Tietämättömille kerrottakkoon, jotta Poppis on emäelämän ensmäine lehmä ja poijittamisesta ei oo käytännön kokemusta lainkkaan. Mitä nyt ihe tullu par kertoo piästettyy uutta elämee omista sisuksista ulos, mut se on toinen juttu se ja siihen assiiseen emme palloo tämän kirjoituksen aikana. Voitte huokasta. Sinäkään aamuna ei olluna tapahtummii. Aloin siinä putsailemmaan karsinnoo ja tususin, jotta miten oot tuas saana tämän tämmösseen kunttoon, kun vasta eilen Risoton ja Rosollin kanssa vaihettiin puhtaat pehkut. Liekö siitä papatuksesta tuleva äitlehmä vimmastuna ja otti ja kävel ulos navetasta. Tuumasin,…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Yleinen

    Omavaraisuuden tiellä

    Kevät se on koittana. Multapussija ja sormien syyhyttellyy on liikenteessä. Siemenpussit ehtiväinen jäläkikasvu leikkas auki jo hyvissä ajoin. Perriytyvvee on iätyshulluus. Välillä sitä tosin miettii, että täytyisikö sitä muuttua tolokun immeiseksi ja lopettaa tämä tämmönen haihattelu ja männä sinne kunnon immeisten töihen. Lopettaa siemennii näpräys ja muu omavarraishaihattelu elukoihen kanssa. Mutta kun ei. Kun on tälle omavaraisuuden tielle astuna niin poiskaan ei taija piästä. Tämä tuntuu omalta. Toisinnaan sitä tuumailoo, jotta voi kun ois saanu ellee siihen entisaikaan. Oisko tämmösestä elosta osannu nauttia silloin? Siihenpä ei tiijä vastausta kukkaan. Lissääntysmisassiit nostaa piätään. Iätys ja poikimisassiit nimittäin. Jos suunnattaan katse ensmäisenä kasviloihe niin nyt on se aika, kun täytyis alakoo laittoo…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Suuntanaomavaraisuus,  Yleinen

    Säästämisasijoita ja perinnerituaalilannotus

    Yksiköllämme, toisin sannoin perreellämme on tavote. Tavote pois oravanpyörästä tai ainakin rakentoo semmonen pyörä mitä jaksaa polokii kyynistymättä ja voimanlähteenä toimisi muukin kuin kahvi. Pakosuunnitelman peruspilariksi on muodostuna lause: elä kuluta. Elä osta mittää. Elä usko mainontaan. Nehä nimittäin jaksaa tyrkyttee siulle kaikenlaista, koska markkinatallouven mielestä sie tarvihet kaikenlaista. Tosiassiihan sie et tarvihe kaikenlaista. Harkihtevvoo ostamista kohe. Sinne olemma matkalla. Ketterästi aasinsiltoo pitkin pääsemmekkii #suuntanaomavaraisuus plokiporukan kanssa kuukauven aiheeseen, joka ol siästäminen. Pennin venytys. Ostolakko. Kuluttaminen. Tai siis kuluttamattommuus. Millä tiällä ittäisen Karjalan kuppeilla siästettää ja venytettää pennii on olla ostamatta. Entinen elämä osottaa, jotta mainonta on onnistuna ja kaapit tursuvaa tavaroo ja talo niitä tursuuvia kaappija. Pikku hiljoo olemmekin alkana kärsiä vaivasta ikävästä nimeltä tavaraähky. Parantumisprosessiin kuulluu tavaroihe kulettaminen poikkeen, tyrkyttäminen tutuille ja tuntemattomille…

  • Minifarmarointi,  Yleinen

    Havaintoja uamukahvipöyvässä

    Helemikuinen uamu. Pakkanen on piässy tuas sissään ja vettää niin, että tukka hulumuvvaa heti herättyy. Kerrasto ja sen piälle villakerrasto. Salamoo noppeemp liikehintä kohti pannuhuonetta. Jumalaare on kylymä. Yks tulitikku jälellä. Ei. Miksi tännään. Syttypäs. Kahvi kuppiin, selän kiäntö hetkeksi ja sipasen kuumoo kah.., hetkinen. Eihän tämä oo ennee mittää kuumoo nähnykkää. Vilikasu mittariin. Ulukona miinus 26 ja sisällä plus 16. No ilimankos ei kahvikkaa ennee lämpinä kupissa kestä. Isännyyen kanssa joka uamu päivitellään, jotta miten sitä kyllä niin virkiinä herevää, kun sisällä on niin raikas ilima. Oi että. Istahan pöytään. Inkeri kissa istuu toisella puolen. Hörppeen haaleta kahvii, johon hunajakkaa ei ennee liukene. Kahon kissoo, joka on kurkottana kintun…

  • Minifarmarointi

    Elämänlähteillä

    En oo juonu viinnii Wienissä enkä montoo pitkee kylymee Lyypekissä mutta lähevettä arjessa. Sitä oon juona. Meillä oli #suuntanaomavaraisuus bloggareiden kanssa helemikuun postausaihheena juominkit. Mitä kukkii juo, tekköö ihe ja sen semmossii märkijä asijoita. Myö olemma tosissaan lähevettä käyttäneet juomana nyt vuuen päivät. Oisko. Ihan en tarkalleen muista. Se on semmosta arjen luksusta. Makkee, pyörreen makunen, kirkas ja raikas läheves. Hivellöö makuhermoja piästä varpaisiin. (Huomooko laajasta makukuvvauksesta, jotta pitkäripasessa on tullunna lyhyt työura tehtyä.) Aluksi se lähevein rahtoominen ol pakkorako ja sitten ne veenhakureissut jäi tavaksi. Ja onhan se nyt kauhian hyvveekin ja kuulluu olennaisesti omalla kohalla tavotteeseen jiähä pois oravanpyörästä. Pihasta tosin löytyy myös kaivo mutta joku voima se…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi

    Asijoo vuohista ja muuta hurruumista

    Kun tilatoimintoo alettiin suunnitella selevä ol, että lypsykkiä tarvittaa. Hankittiin köyhän naisen lehmijä eli vuohija. Kuttutyttärrii tul kaksi, Risotto ja Rosolli ja ajatuksena ol, että heijät sitten käytettään sulhasen luona ja näin se porukka iteksijjään kasvvaa. Assiit ei kuitenkaan ikänä mäne silleen niinku suunnittelloo, jotenka pihhaan parkkeerasi tiine lehmä ennenku vuohet kerkisivät kantaviksi. Rikastummaan ei siis oo piästy vaikka köyhän naisen lypsykkien lisäks tul jykevämpihhii malli. Tai no rahastummaan ei oo piässy mutta rikastummaan nimenommaan on piässy. Taijoissa ja kokemuksissa. Lypsymeiningit siis alotellaan lehmän kanssa. Risotosta on suunnitteilla lypsykkiä. Vävy on tavattu ja pian selviää tulko suhroomisesta mittää tuotosta. Ollaan niin sanotusti liipasimella. Kohta vaihtuu helemikuu ja kaikenlaissiin kippoloihe ja…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi

    Haaveissa kasvukaus 2021

    Vuos 2021 enspäivii vietettää niin hyvä on kiäntee ajatukset tulevvaan kasvukautteen. Oon piässynnä mukkaan blogiporukkaan, #Suuntanaomavaraisuus, joten tässäpä tulloo ensmäine blogipäivitys sillä saralla. Istuiten nyt kiireemmäks aikoo, niin miepä kerron mistä kaik alako. Taustatietoina kerrottakkoon, jotta tukikohtana toimmii Karjalan kuppeet eli Pohjois-Karjala, Kesälahti ja ohjakssii pitelöö kolomekymppinen emäimmeinen. Omavarraistelutaustoo sen verran, jotta lapsukaisesta saakka on kulettu mehissä ja järvissä. Soilla ja töillä, niin se tunttuu ihan ihestään selevyyveltä, jotta marjat ja sienet käyvää mehästä ja juurekset kasvimualta. Kalat järvestä. Nämä taijot on semmonen pitävä pohja elämälle, jonka arvon ymmärtää vasta näköjjään tälleen jäläkikätteen. Nyt jos ihan juurta jaksain lähetään mylleemään, niin maalle muutettiin vuonna 2019. Samana vuonna mopo läks niin…

  • Minifarmarointi,  Yleinen

    Minifarmin marraskuu

    Minifarmin marraskuu pittee sisällään loskoo, lunta ja räntee. Mustuutta ja märkee. Kukkaan ei halluu ulukoilla ja ainoo, joka ulukoiloo on emä sekä koiran reppanat. Heillä ku ei sisävessamahollisuutta ole. Tasan ei käy onnenlahjat elläinmaailmassakkaan. Elläimiä ei tosissaan kiinnostele ulukoilla kun taivaalta tulloo joka suunnasta jotaki märkee. Mahollissuus ois. Kiinnostusta ei. Vuohityttäret tosin toimmii oivina pakkasvahteina. Uamulla kun aukassoo oven ja laskoo koirat ulos, rappuset, miksi siihen ei saa liritellä, niin jos kuulluu pien päkätys tervehys niin se meinoo, jot pakkasta on pikkusen. Ulos voipi suavustautuu. Jos mittää ei kuulu, niin tiijossa on vellikelit. Jokkaisella täytyisi olla oma pakkasvahtivuohi. Kanaset on kesän tauon jäläkeen päättänneet alakaa taas munimaan. Lähelle mäntiin jo…

  • Yleinen

    Mehustus

    Marraskuu kolokuttelloo ovella. On siis aika emäntiin sukeltoo kesäpäivviin muistoloihe. Tästäpä se kaikki alako. Kaunis kesäpäivä, marjat ja säilönnän sallaisuuvet. Piätös piästä kukkulalle korkeimmalle. Tiiättäkö minne? No tietennii sinne. Kymppikerhhoon. Myö olemma Korhoskan kanssa piättäneet piästä emäntiin Kymppikerhhoon. Se tiettää kuumija olosuhteita, hikisiä tuntija hellan iäressä ja loputan kahvin juontiin ja kuulumissiin vaihtoo. Myö aateltiin kertaryssäyksellä männä kohti iäretöntä ja sen yli ja otettiin haltuun lajeista vaarallisin. Mehustus. Aurinko hellii, kelpoo se emäntiin puskissa kellii. Uamuauringon sätteihen hivellessä villapipoloita suavuimme herukkataivasseen. Punaset, oikein kunnon kölliismarjat kuhtu poimijjii ja myöhän se kuhtu kuultiin. Tehtiin työtä käskettyy ja alettiin marjoja kerreemään kuulumissiin vaihon lomassa. Edellisiltana olimma suorittanneet mehustusmenoja laittamalla pullot kylypyyn. Puhttaus…