• Minifarmarointi,  Yleinen

    Havaintoja uamukahvipöyvässä

    Helemikuinen uamu. Pakkanen on piässy tuas sissään ja vettää niin, että tukka hulumuvvaa heti herättyy. Kerrasto ja sen piälle villakerrasto. Salamoo noppeemp liikehintä kohti pannuhuonetta. Jumalaare on kylymä. Yks tulitikku jälellä. Ei. Miksi tännään. Syttypäs. Kahvi kuppiin, selän kiäntö hetkeksi ja sipasen kuumoo kah.., hetkinen. Eihän tämä oo ennee mittää kuumoo nähnykkää. Vilikasu mittariin. Ulukona miinus 26 ja sisällä plus 16. No ilimankos ei kahvikkaa ennee lämpinä kupissa kestä. Isännyyen kanssa joka uamu päivitellään, jotta miten sitä kyllä niin virkiinä herevää, kun sisällä on niin raikas ilima. Oi että. Istahan pöytään. Inkeri kissa istuu toisella puolen. Hörppeen haaleta kahvii, johon hunajakkaa ei ennee liukene. Kahon kissoo, joka on kurkottana kintun…

  • Minifarmarointi

    Elämänlähteillä

    En oo juonu viinnii Wienissä enkä montoo pitkee kylymee Lyypekissä mutta lähevettä arjessa. Sitä oon juona. Meillä oli #suuntanaomavaraisuus bloggareiden kanssa helemikuun postausaihheena juominkit. Mitä kukkii juo, tekköö ihe ja sen semmossii märkijä asijoita. Myö olemma tosissaan lähevettä käyttäneet juomana nyt vuuen päivät. Oisko. Ihan en tarkalleen muista. Se on semmosta arjen luksusta. Makkee, pyörreen makunen, kirkas ja raikas läheves. Hivellöö makuhermoja piästä varpaisiin. (Huomooko laajasta makukuvvauksesta, jotta pitkäripasessa on tullunna lyhyt työura tehtyä.) Aluksi se lähevein rahtoominen ol pakkorako ja sitten ne veenhakureissut jäi tavaksi. Ja onhan se nyt kauhian hyvveekin ja kuulluu olennaisesti omalla kohalla tavotteeseen jiähä pois oravanpyörästä. Pihasta tosin löytyy myös kaivo mutta joku voima se…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi

    Asijoo vuohista ja muuta hurruumista

    Kun tilatoimintoo alettiin suunnitella selevä ol, että lypsykkiä tarvittaa. Hankittiin köyhän naisen lehmijä eli vuohija. Kuttutyttärrii tul kaksi, Risotto ja Rosolli ja ajatuksena ol, että heijät sitten käytettään sulhasen luona ja näin se porukka iteksijjään kasvvaa. Assiit ei kuitenkaan ikänä mäne silleen niinku suunnittelloo, jotenka pihhaan parkkeerasi tiine lehmä ennenku vuohet kerkisivät kantaviksi. Rikastummaan ei siis oo piästy vaikka köyhän naisen lypsykkien lisäks tul jykevämpihhii malli. Tai no rahastummaan ei oo piässy mutta rikastummaan nimenommaan on piässy. Taijoissa ja kokemuksissa. Lypsymeiningit siis alotellaan lehmän kanssa. Risotosta on suunnitteilla lypsykkiä. Vävy on tavattu ja pian selviää tulko suhroomisesta mittää tuotosta. Ollaan niin sanotusti liipasimella. Kohta vaihtuu helemikuu ja kaikenlaissiin kippoloihe ja…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi

    Haaveissa kasvukaus 2021

    Vuos 2021 enspäivii vietettää niin hyvä on kiäntee ajatukset tulevvaan kasvukautteen. Oon piässynnä mukkaan blogiporukkaan, #Suuntanaomavaraisuus, joten tässäpä tulloo ensmäine blogipäivitys sillä saralla. Istuiten nyt kiireemmäks aikoo, niin miepä kerron mistä kaik alako. Taustatietoina kerrottakkoon, jotta tukikohtana toimmii Karjalan kuppeet eli Pohjois-Karjala, Kesälahti ja ohjakssii pitelöö kolomekymppinen emäimmeinen. Omavarraistelutaustoo sen verran, jotta lapsukaisesta saakka on kulettu mehissä ja järvissä. Soilla ja töillä, niin se tunttuu ihan ihestään selevyyveltä, jotta marjat ja sienet käyvää mehästä ja juurekset kasvimualta. Kalat järvestä. Nämä taijot on semmonen pitävä pohja elämälle, jonka arvon ymmärtää vasta näköjjään tälleen jäläkikätteen. Nyt jos ihan juurta jaksain lähetään mylleemään, niin maalle muutettiin vuonna 2019. Samana vuonna mopo läks niin…

  • Minifarmarointi,  Yleinen

    Minifarmin marraskuu

    Minifarmin marraskuu pittee sisällään loskoo, lunta ja räntee. Mustuutta ja märkee. Kukkaan ei halluu ulukoilla ja ainoo, joka ulukoiloo on emä sekä koiran reppanat. Heillä ku ei sisävessamahollisuutta ole. Tasan ei käy onnenlahjat elläinmaailmassakkaan. Elläimiä ei tosissaan kiinnostele ulukoilla kun taivaalta tulloo joka suunnasta jotaki märkee. Mahollissuus ois. Kiinnostusta ei. Vuohityttäret tosin toimmii oivina pakkasvahteina. Uamulla kun aukassoo oven ja laskoo koirat ulos, rappuset, miksi siihen ei saa liritellä, niin jos kuulluu pien päkätys tervehys niin se meinoo, jot pakkasta on pikkusen. Ulos voipi suavustautuu. Jos mittää ei kuulu, niin tiijossa on vellikelit. Jokkaisella täytyisi olla oma pakkasvahtivuohi. Kanaset on kesän tauon jäläkeen päättänneet alakaa taas munimaan. Lähelle mäntiin jo…

  • Yleinen

    Mehustus

    Marraskuu kolokuttelloo ovella. On siis aika emäntiin sukeltoo kesäpäivviin muistoloihe. Tästäpä se kaikki alako. Kaunis kesäpäivä, marjat ja säilönnän sallaisuuvet. Piätös piästä kukkulalle korkeimmalle. Tiiättäkö minne? No tietennii sinne. Kymppikerhhoon. Myö olemma Korhoskan kanssa piättäneet piästä emäntiin Kymppikerhhoon. Se tiettää kuumija olosuhteita, hikisiä tuntija hellan iäressä ja loputan kahvin juontiin ja kuulumissiin vaihtoo. Myö aateltiin kertaryssäyksellä männä kohti iäretöntä ja sen yli ja otettiin haltuun lajeista vaarallisin. Mehustus. Aurinko hellii, kelpoo se emäntiin puskissa kellii. Uamuauringon sätteihen hivellessä villapipoloita suavuimme herukkataivasseen. Punaset, oikein kunnon kölliismarjat kuhtu poimijjii ja myöhän se kuhtu kuultiin. Tehtiin työtä käskettyy ja alettiin marjoja kerreemään kuulumissiin vaihon lomassa. Edellisiltana olimma suorittanneet mehustusmenoja laittamalla pullot kylypyyn. Puhttaus…

  • Minifarmarointi,  Yleinen

    Kuinka minusta tul minifarmari?

    Kuinka minusta tul minifarmari? Se läks haaveesta, työskennellä elläimiin kanssa. Männä kouluun opiskelemmaan. Hakemmaan viimein tutkinto kuulluisalta omalta alalta. Jospa se ois tällä kertoo se miun oikii oma ala. Koulunpenkkii on tullu kulutettuu semmosissa koululoissa, joissa kävin lähinnä evästämässä ja kahtelemassa kellon lyöntitahtii. Tahi kahtelin ikkunasta ulos. Ulos vappauteen. Liekö se ollu orastava kolomenkympinkriisi tahi jonkun ylemmän johatus. Kuitennii piällä ol loputon ahistus. Mikä miusta tulloo isona? Saisinko mie nyt viimein, kolomenkympin tienoilla ihe piättee, ihe kuunnella ihteen. Kuunnella mitä miun syvän sannoo. Mikä minusta isona tullee ja tulisko miusta onnellinen? Tätä mie halusin. Halusin viskata kaikkiin muihen oletukset vimmatulla viskasulla vesakkoon. Ennee en jaksa. Ketäpä se paljjoo kiinnostelloo, jos…

  • Leivonta,  Suolanen,  Yleinen

    Keskellä kessee

    Emännät toivottaa oikkein heläkkee keskikesän juhloo eli juhannusta eli jussukkoo. Olemma varustautunneet juhlinttaan, kuten kunnon emännän kuulluu. Raivosiivvous jäi nyt tekemäti mut ruokakauppa tul tyhjennettyy. Lisäks olemma varmistanneet, jot joka kylälle riittääp yks emäntä. Näin ollen Korhoska roilottelloo Nurmeksessa ja Turuska missäs muuallakkaa ku Kesälahella. Eihä se sieltä mihkää lähe vaikka pois vietäskii. Minifarmillahhii heitettää rukkaset naullaan ja lapio lepotillaan. Kesä on kiire aikoo ja talavella nukuttaa, vai miten se män. Juhannusta männään vastaanottammaan vein iäreen. Siellä se hermo ja emä lepevää. Ei piäse puuhastellemmaan ja rapsutellemmaan joka nurkkoo. Ja sitten niitä taikoja tehhään. Taianomanen juhannusyö, itikoita härree enempi ku laki sallii ja punkki roikelehtaa pitkin lahetta. Ai että. Juhannusyönä…

  • Emäntätaijjot,  Ruuvanlaitto,  Yleinen

    Aika kuusenkerkkiin

    Nuorena on vitsa viännettävä ja kerkkä kerättävä, ne sannoo. Elettään kuusenkerkkiin kerruun ja vastoloilla vihtomisen kulta-aikoo. Ensmäisenä mainittakkoon, jot kerkkiin kerruu ei kuulu oikkeukssiin, ei jokamiehhiin eikä jokanaissiin. Toisena mainittakkoon, jot kerkät on niitä pehmossii, vaaleenvihreitä kuusessa kasvavvii ihannuukssii. Kerkät on sitä ihmeruokoo, superfoodii, ne sannoo. Niihä tuo tunttuu oleva. Käyp puuron sekkaan, jukurttiin, ihan mihin tykkeet lätkii. Sanottaan, jot yskät ja muut kulukutauvit voip taltuttoo kuusenkerkkäsiirapilla. Miehä tästä jo innostuin mutta kun on kysseessä tämmönen veltonpuoleinen emä ja hellan eissä ei kehtois seisoskella enempee ku on pakko niin siihe se meinas tyssätä. Kunnes ahkera kuukkelointi kerto, jot kerkkätroppii voip tehä ikkunallakkii. Mitä. Tämähä jo vallan soppii. Resettikkii ol niin…

  • Yleinen

    Nokkosves

    Nonnii emäimmeiset ja tietennii kuluman kollit. Keskikesän juhla kolokuttellee ovella ja on aika laittoo tukkapiät kunttoon. Lähettään hakemmaan kesätuulessa hulumuuvvoo tukkoo ja kuohkeeta kuontalloo. Mie luppoon, jot nämä raaka-ainneet löyttyy jokkaiselta varmasti hyvvinnii läheltä. Jos ei oman pihan lähheisyyestä niin ainakkii nuapurin pihalta tahi lenkkipolun varrelta. Näillä evväillä myö Korhoskan kanssa suatiin niin kevviit ja hehkiit tukkapiät jotta! Varotuksen sanana, kuukkelointi osotti, jot tällä reseptillä suattaa vaaletukkanen muuttuu vihriitukkaseks. Jot omalla vastuulla sit suap kokkeilla. ”Kesäaikkaan liittyy taikoo ja mystiikkoo” Nokkosveshuuhe Kesäaikkaan liittyy kaikenlaissii taikoloita ja mystiikkoo. Miussakkii ku on tämmöstä pienmuotosta povvoojan vikkoo niin miepä lurittelin nokkosesta tämmösen tukkapiän hienostautumisloitsun. Ohje on pitkä. Luve tarkkaan. ”Ykkönen, kakkonen.Kerree nokkonen.Ota lehtii…