• Emäntätaijjot,  Ruuvanlaitto,  Yleinen

    Aika kuusenkerkkiin

    Nuorena on vitsa viännettävä ja kerkkä kerättävä, ne sannoo. Elettään kuusenkerkkiin kerruun ja vastoloilla vihtomisen kulta-aikoo. Ensmäisenä mainittakkoon, jot kerkkiin kerruu ei kuulu oikkeukssiin, ei jokamiehhiin eikä jokanaissiin. Toisena mainittakkoon, jot kerkät on niitä pehmossii, vaaleenvihreitä kuusessa kasvavvii ihannuukssii. Kerkät on sitä ihmeruokoo, superfoodii, ne sannoo. Niihä tuo tunttuu oleva. Käyp puuron sekkaan, jukurttiin, ihan mihin tykkeet lätkii. Sanottaan, jot yskät ja muut kulukutauvit voip taltuttoo kuusenkerkkäsiirapilla. Miehä tästä jo innostuin mutta kun on kysseessä tämmönen veltonpuoleinen emä ja hellan eissä ei kehtois seisoskella enempee ku on pakko niin siihe se meinas tyssätä. Kunnes ahkera kuukkelointi kerto, jot kerkkätroppii voip tehä ikkunallakkii. Mitä. Tämähä jo vallan soppii. Resettikkii ol niin…

  • Emäntätaijjot

    Pettu

    Pettu. Onko se Suamen historian karvain maku, maistuu nälältä ja kurjuuvelta, pakkopulloo parhaimmillaan? Korhoskaa on jo pitkään kiehtona pettu, petun kerruu ja petun käyttö. Ja minkätähen sillä on vähänpä ikävän makune maine! Semmosta sanottiin, jotta puhtoon pettuleivän elikkä silkon syöjän tunsi hajusta, sillä silkon haju tarttui vaatteissiin ja ihhoon. Näläkä haissoo. Toissaalta kyllä ounastelen, jotta pettua on jokatappauksessa kerätty joka kevät yhessä jos teisessahhii torpassa ihan jo varmmuuven vuoksi eikä jo valammiina vatsat solomussa, sillä petunkerruu aika on lyhykäinen ja se aika on nyt. Luvimpa talavella juttua perinnetaijoista, jotka on hävviimässä. Enklannissa oli neulekinttaan teko luokiteltu uhanalaiseksi taijoksi. Herättipä miettimmeen, jotta petunkerruu se on yks niistä kotoperäsistä perinnetaijjoista, mikä kaippaisi…

  • Emäntätaijjot,  Leivonta,  Ruuvanlaitto,  Yleinen

    Mistä alako Kaks Korhoskaa

    Myöhä tavattiin Korhos-Annin kanssa erikoismutkiin kautta vasta kesällä 2019. Mie aattelin jotta olispas kiva käyvä kuvvailleen ja kahtelleen jossahhii oikkeit emäntähommia ja laitoin erräässeen majatalloon viestii. Anni oli suana viestistä vihhii ja soitteli perrään jotta eiku tuleppa hänen luokse, hää jo kahvetta on keittänä ja leipätaikina noussoo. Loppuusa ei Korhoska muualle sittenkä kerennäkkeen kun Puukarriin, ja hyvä niin, sillä sillon kylvettiin semmoset siemenet ja laitettiin sensortin soossit tulil jot eijjoo tottakkeen. Hauskoohan oli, jotta huomattiin immeisten sekottanneen Korhosen länkyrät keskennään jo ennen kun myö etes tunnettiin, sammoin paljon tulloo kysellyy ja ihmettellyy jot siskoiko työ oottehhii. Ja eihä myö mittee sukkuu olla, sielunsiskoi korkkeinttaan. Ja sekkaannuksen ymmärttee, samanlaissii turhanilossii ja…