• Minifarmarointi,  Omavaraisuus,  Suuntanaomavaraisuus

    Vuosi 2022

    Hei vain heimolaiset. Kuukauven ensmäine maanantai saapui salakavalasti. Onneksi Tsajutin Satu ja Korkealan herra Hiljanen huutelevat meijän perrään. Siispä tästä se taas lähtöö! Blokivuosi kohti omanlaista omavaraisuutta suuntanaomavaraisuus porukan kanssa. Tervetulloo matkaan tänäkin vuonna! Jouluna tuli syötyä erittäin hyvin, joten nyt onkin voimoo kun pienessä korpelaisessa kuunnaan, sannoo 171 senttinen naisimmeinen. Esittelen pienesti ketä myö olemme ja mistä tulemme, jos tänne on uusija kylläilijöitä tullut. Eli olen Riikka. Hei. Nykypäivänä 32-vuotias omavaraistelija, oravanpyörän vieroksuja, äiteeihminen ja elläimiin emä. Meitä asuttaa ihmeisiä täällä nelejä, elläimiä on kaikenlaisia, kuten nautoja kaksi: mamma Poppis ja Vappu pieni. Vuohia neljä, kaksi kiliä Vesku Domino eli Vesa ja siskonsa Sini Tellervo eli Sini Pallervo (luulisin…

  • Minifarmarointi,  Omavaraisuus

    Joulu

    On kinkku pöyvässä ja kuusi parraatipaikalla. Tohtiiko tämmöstä ennee sannoo ees nykypäivänä iäneen? Tervetulloo syntisten pöyttään vain. Kun emme pysty ennää kaatammaan joulukuusta mutta pystymme ostammaan muovihärpäkkeen. Emme pysty ennee lihhaa syömmään mutta pystymme lentomatkustelulle sielumme myömmään. Emme pysty ennee ruokamme alakuperree tietämmään mutta pystymme kaiken turhan kulutuksen nielemmään. Kiillotamme jokkainen ommoo sädekehhäämme toisen erheellä. Kauas kaikesta kaikkoamme, keskennään kinnoomme. Jos vain joskus kahtoisimme ympärillemme. Avvaisiko se silimämme? Maailima ratkeiloo ja immeiset riitellöö. Joulukin tulloo. Vaan kun kahtoisimme sinne missä myö kaikki kellumme. Päivä seuroo aina toistaan. Luminen mehtä humissoo ja jänekset keskennään kirmailloo. Kah. Tuolla on männynnä ilives. Elonkierto jatkaa kulukujjaan vaan mitä tekköö ihmeinen? Huutaa luonnolle, nyt taistellaan!…

  • Minifarmarointi,  Omavaraisuus

    Katsoimme kun ruoho kasvaa

    Toisinnaan tämä farmarointi tuntuu ennee tekohengitykseltä tämmöselle loppuukohe mänevälle maailimalle. Hulluus on päässynä valloilleen! Puna nousoo poskiin ärtymyksestä kun viljelijöitä syytettään ja kotielläintuotanto ajetaan alas. Mistäkä ne immeiset arvel ruokoo saaha jos ei viljelijöiltä? Pim vain ja napsista noin, silleenhä se ruoka kauppojen hyllyyn ilimaantuu. Kuinka askelleet asetellaan miinotetulla maaperällä? Silitin nautojamme ja kyynelleet pyöri silimäkulumassa. Millon ihmeiselosta tuli tämmöstä? Katkonainen yhteys ruuan alakuperrään on ajana ihmeiset tähän. Ymmyrkäisenä ihmettelemmään assiin äärelle, josta eivät ymmärrä ennee yhtään mittään. Katkennu on se yhteys maahan ja ruuan vilijellyyn. Kauppasukupolovi on valloillaan. Ennen maito tuli lehmästä, vuohesta tahi lampaasta. Kananmunat kanalasta. Nyt ne kaikki tulloo kaupasta. Miten se ruuantuotanto tuolleensa muutamassa vuuessa muuttuu…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Omavaraisuus,  Suuntanaomavaraisuus

    Nykyaika

    On kuukauven ensmäine maanantaina. Yhteisblokkauksen aika ja pitkän alustuksen kautta siirryttään kuukauven aihheeseen. Alotettaan tästä nykyajasta. Mikrobiomipikkareita ja muita nykyajan kotkotuksia Nykyaika. On se mennynnä kummalliseksi tämä maailima. Paljon puhutaan nykyihmeisen luontoyhteyvestä. Ennen mäntiin kyykkypissalle mehässä jonnii pöhheikön taakse tai otettiin pienet ettonet sammalpetillä. (toim. huom. tosin ei sillä samalla sammalpetillä, johon juur äsken kävit lirkittelemässä). Nyt kuulemma pienniinhoussuihin laitettaan tätä kysseistä mikrobiomia samoten kun naamavoitteissiin vai olko se saiputta. Kumma on tämä maailima! Se kertoo tästä kuluttamishurmoksesta, jossa myö elämmä ja perusasioista vieraantumisesta. Tämmönen vänkelö kun olen niin mie aijon luottoo kyykkypissan voimmaan ja satunnaisiin lehmänpaskanroiskeissiin poskele enkä mikrobiomialushoussuihin tai naamanputsoojjiin. Onneksi meillä on toistaiseksi valinnanvappaus ja jokkainen uskoo…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Omavaraisuus

    Kotitarvelehmä

    Terve vain. Miulta toivottiin kirjoitusta kotitarvelehmästä. Kotoiseen perinteiseen tyyliin olin, jotta enhä minä mistää mittää tiijä vaikka se lehminkäinen tuolla navetassa karjottaa. Noh. Kerron ainakkii mitä minä tiijän ja olen oppina. Loppujen lopuksi ymmärsin, että tietoa ja taitoa on karttunu aika paljon männä vuosina kotielläimiin pijosta, omavaraisuudesta ja irtaantumisesta. Alunpittäin meillehän lehmä tul yksinnään, onneksi tiineenä. Muistan sen tunteen kun näin vasikan potkut Poppiksen kylessä ja aattelin, että kohta meillä on pieni tommonen lehmisvauva! Lajitoveri on hyvä kaikilla olla ja meillä Poppis oottel muutaman kuukauven, että lajitoveri synty. Siihen saakka hän pyöri lampaksiin kanssa porukassa. Pesi heitä ja kuhtu luokseen. Olen aatellu, että en ala niitä lehmiä hamstroomaan, koska ei…

  • Minifarmarointi,  Omavaraisuus

    Vuosipäivä ja elämän tuska

    Saatiin tänne itäsen Karjalanmaille lunta ja pakkasta! Voi ihanuutta. Sai kaivoo kaapista joka emännän ruunun eli karvahatun. Vielä kun kaivellaan essiin jokkaisen emännän unelma liikeväline eli tietennii potkuri niin kylläpä kelepoo hymyssä suin potkutella hiljassii kyläteitä. Tunnustan kyllä, että eilen jo kokkeilin avoautoo vastoovaa unelmavehettäni Eslaa mutta vielä oli liika vähän lunta. Töksähtel kivviin. Vaan on se niin kaunis ja ihana. Oma potkuri! Vuosipäivästä Huomasin ajatella, että meillä on Poppiksen kanssa vuosipäivä. Se oli varmasti yksi elämäni kummallisimmista päivistä, kun pihhaan kurvasi lehmänen. Vanhemmattii tulivat sitä ihmetellemmään, että tytär jatkaa suvun perinteitä. Kuultiinpa pihassa myös lause, joka jäi ikimuistoisesti mielleeni: Kyllä joka kylästä opettajia löytyy mutta lypsynalottajia harvemmin! Kyllä teki…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Omavaraisuus

    Maalle muutto

    Maalle muutto taisi tapahtua tammikuussa 2019. En tarkalleen muista! Eikö ole kummallista. Että ei ihmeinen muista jottain noin suurta tapahtummaa omasta elämästä. Kuitennii talavea se oli. Olisiko ollunna tammikuu 2019 tai helemikuu. Jäi mielleen vain se kauhia tavaravyöry (en lainkaan olluna tukahuttana ommaa pahhaa oloa tavaroihin, en en!) ja pimmeys. Suuri mahtava yllä aukiiva tähtitaivas ja loputtoman pimmeyven sylleily. Siinä vaiheessa palasin takasin luontoon. Käytännön asioita melekein umpikaupunkilaisille Siinä mielessä tämä on olluna iso tapahtuma meille kaupunkilaisille vaikken ikinä ihteen umpikaupunkilaiseksi sanonukkaan. Maalta on juuret lähtöisin periaatteessa meillä kummallakin. Mutta se kaikki mikä liittyy aikuiselämän asumisseen iliman taloyhtiötä oli vierasta meille. Ei ole yhteistä roskista, ei kaukolämppöö ja vesilaskukin vaihtu…

  • Minifarmarointi,  Omavaraisuus

    Muinaismuija ristiaallokossa

    Olen joutuna ristiaallokkoon. Keskellä aallokkoo seiloon mie omine toiveineni, sinne aallokkoon on vain sekkaantuna muut ja heijän ajatukset ja odotukset. Mietinnässä tietenkin mistä elämäni koostuu, mikä on arvokasta? Merkityksellistä? Vaiko kenties pakollista pahhoo, kuten vaikka raha. Laitan sen nyt aluksi syrjjään ja kerron haaveista. Haaveista Haaveista. Mistä kaikki läksi? Halusin assuu pienellä farmilla, jossa olisi osittain kaikenlaisia elläimiä. Hyvä. Tähän tavoitteeseen olen elämässäni nyt päässyt. Ensmäise etappi tavotettu. Kuttua lypsäissä tunnen ihteni osittain todella vanhaksi. Nykyaikana puhuttaan menestyvistä naisista. Oman elämänsä superohjuksista, jotka seilaa uransa huipulla. Pyöräyttäät ehkä perreenlissäystä ja painaavat baanalle. Tunnen ihteni niin uppo-ouvoksi. Miulla ei ole mittään urahaaveita. Kunhan vain saisin lämmittee uunia, leipoa leipee ja lypsää…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Omavaraisuus

    Muinaismuistoemäntä ja pienkarja

    Harvoin tullee ihmeiskontaktija täällä. Oma pere on tiesti assii erikseen mutta perreen ulukopuolisia ihmeisiä tullee nähtyä vähän. Haastelennii sitten paljon elläimiin kanssa. Kerron säästä, tännää sattaa vaikka tolokkuvvaahan ne itehhii säätilan muutokset. Inkeri ol erräänä aamuna aivan järkyttyny, kun Ester losottel perä auki kun viimosta päivee. Inkeri on siis meijän tilikkutäkkikissa. Hiän näyttää niinku ois kerräilty tilikkupalaset yhteen ja niistä muojostuu vinkerän värinen kissityttö, jolla on kaiken lisäks oranssi irokeesi. Semmonen Ilontuoja Inkeri meillä assuu. Hiän raapustel sohvia ja häntä viuhu vinkeelä liikkeellä. Silimät ol ilikikuriset. Sannoin jotta nyt lähet navettaan tiältä sohvija raapustelemasta. Eihän hiän totelu. Kahto vain kujjeet mielessä minnuu. Sanoin koirille, jotta pittee varanna jos se kovin…

  • Minifarmarointi,  Omavaraisuus,  Suuntanaomavaraisuus

    Itse tehtyä elämää

    Hei vain. Se on marraskuun eka maanantaina. On yhteispostausaika suuntanaomavaraisuus blokkarien kanssa. Meillä oli aihheena mitä ennen ostin, nyt teen ihe, muu kuin ruoka. En keksiny mittään. Polttopuut on alusta asti tehty ihe. Se ol ainoo assii joka tuli mieleen. Kantava ajatus onkin olluna, että mahollisimman vähän ostettaisiin mittään. Punaisena lankana kohti sitä omanlaista omavaraistelua. Polttopuut, kaurat ja heinät elukoille tullee omasta takkaa. Siihenpä se ajatus sitten tökkevää, joten kahellaan kuulumissii. Eli siis perinteinen mikä kaikki on kesken. Kuulumiset Nyt kuuluu hyvvee. Kiitos kysymästä! Unta tulloo enempi kun aikoihin vaikka yöllä pittääki välillä tunti kaks valvoskella ihan muuten vain. Voi kun pääsisi siitä tavasta erroon piakkoin. Sienessä on käyty vielä…