• Emäntätaijjot,  Minifarmarointi

    Haaveissa kasvukaus 2021

    Vuos 2021 enspäivii vietettää niin hyvä on kiäntee ajatukset tulevvaan kasvukautteen. Oon piässynnä mukkaan blogiporukkaan, #Suuntanaomavaraisuus, joten tässäpä tulloo ensmäine blogipäivitys sillä saralla. Istuiten nyt kiireemmäks aikoo, niin miepä kerron mistä kaik alako. Taustatietoina kerrottakkoon, jotta tukikohtana toimmii Karjalan kuppeet eli Pohjois-Karjala, Kesälahti ja ohjakssii pitelöö kolomekymppinen emäimmeinen. Omavarraistelutaustoo sen verran, jotta lapsukaisesta saakka on kulettu mehissä ja järvissä. Soilla ja töillä, niin se tunttuu ihan ihestään selevyyveltä, jotta marjat ja sienet käyvää mehästä ja juurekset kasvimualta. Kalat järvestä. Nämä taijot on semmonen pitävä pohja elämälle, jonka arvon ymmärtää vasta näköjjään tälleen jäläkikätteen. Nyt jos ihan juurta jaksain lähetään mylleemään, niin maalle muutettiin vuonna 2019. Samana vuonna mopo läks niin…

  • Minifarmarointi,  Yleinen

    Minifarmin marraskuu

    Minifarmin marraskuu pittee sisällään loskoo, lunta ja räntee. Mustuutta ja märkee. Kukkaan ei halluu ulukoilla ja ainoo, joka ulukoiloo on emä sekä koiran reppanat. Heillä ku ei sisävessamahollisuutta ole. Tasan ei käy onnenlahjat elläinmaailmassakkaan. Elläimiä ei tosissaan kiinnostele ulukoilla kun taivaalta tulloo joka suunnasta jotaki märkee. Mahollissuus ois. Kiinnostusta ei. Vuohityttäret tosin toimmii oivina pakkasvahteina. Uamulla kun aukassoo oven ja laskoo koirat ulos, rappuset, miksi siihen ei saa liritellä, niin jos kuulluu pien päkätys tervehys niin se meinoo, jot pakkasta on pikkusen. Ulos voipi suavustautuu. Jos mittää ei kuulu, niin tiijossa on vellikelit. Jokkaisella täytyisi olla oma pakkasvahtivuohi. Kanaset on kesän tauon jäläkeen päättänneet alakaa taas munimaan. Lähelle mäntiin jo…

  • Minifarmarointi,  Yleinen

    Kuinka minusta tul minifarmari?

    Kuinka minusta tul minifarmari? Se läks haaveesta, työskennellä elläimiin kanssa. Männä kouluun opiskelemmaan. Hakemmaan viimein tutkinto kuulluisalta omalta alalta. Jospa se ois tällä kertoo se miun oikii oma ala. Koulunpenkkii on tullu kulutettuu semmosissa koululoissa, joissa kävin lähinnä evästämässä ja kahtelemassa kellon lyöntitahtii. Tahi kahtelin ikkunasta ulos. Ulos vappauteen. Liekö se ollu orastava kolomenkympinkriisi tahi jonkun ylemmän johatus. Kuitennii piällä ol loputon ahistus. Mikä miusta tulloo isona? Saisinko mie nyt viimein, kolomenkympin tienoilla ihe piättee, ihe kuunnella ihteen. Kuunnella mitä miun syvän sannoo. Mikä minusta isona tullee ja tulisko miusta onnellinen? Tätä mie halusin. Halusin viskata kaikkiin muihen oletukset vimmatulla viskasulla vesakkoon. Ennee en jaksa. Ketäpä se paljjoo kiinnostelloo, jos…

  • Minifarmarointi

    Minifarmarointi

    Mittee se on se minifarmarointi? Se on ministi farmarointtii. Ei tavotella suurruukssii vaan piennuukssii. Ehittään muaperästä vanhanajan viljelytottuukssii, kulettaan isovanhemppiin jalanjäläkkii pitkin Muaemän oppiin. Opetellaan omavarasuutta ja perinteisempii viljelymenetelmii. Ministi tietennii. Minifarmaroinnin ehtosa emä on Turuska ja mukana pyörrii lauma lampakssii, kanassii, kissoloi, koiriloi, vuohiloi ja mehiläissii. Semmonen porukka hiäräilöö Minifarmilla. Kaik tehhää pienesti, suurella syvämellä kuitennii. Turuska ohjastelloo Minifarmarointii ja Korhoska käyp vierailevana tähtenä. Tervetulloo! -Turuska