• Minifarmarointi,  Omavaraisuus

    Omavaraisuus

    On lokakuun viimoset päivät. Lämmin maito sihahtaa kattillaan. Höyry nousoo lypsykattilasta kylymän kohatessa kuuman. Sihahus. Toinen. Hämärässä navetassa kuuluu oven takkoo kanoloihe aamutouhujen äänet. Sihahus seuroo toistaan tasaseen. Kuttu nostelloo jalakojjaan. Lisseen kauroja kuppiin. Et kehtois nyt rimpulehtoo, sanon hälle. Pallautan ihteni tähän hetkeen ja mietin millon miusta oikein tul kutunlypsäjä? Ennen omavaraisuutta Se oli aikoo ennen omavaraisuutta. Kahlasin läpi kirjoja, joista saisin neuvoja pois oravanpyörästä. Monissa omavaraisuutta käsittelevissä artikkeleissa, kirjoissa, lehissä mainittiin ettei toinna hankkia elläimiä. Niihin mennee rahhaa, et pääse pois oravanpyörästä. Harmistuin. Enkö saisi kanoja? Lampaksii? Kuttuja? Lehmiä? Hankittiinhan se koko setti ja tunsin etten ole oikeestaan yhtään omavarainen. Häpeäpilikku. Kehtooko tässä kellekään sannoo, jotta on omavarainen…