• Minifarmarointi,  Suuntanaomavaraisuus

    Sato säilöön

    Kuivurin hurinan ääreltä hyvvee päivee vain. Muistan kahelleeni vanhempieni kuivaustouhuja, että hohhoijaa. Koko ajan keittiönnurkassa hurisi kuivamassa millon mitäkin. Mustikkoo, omenaa, jottain marjoo. Nytten olen ihe samanlainen hurruuttelija. ”Tulukee lapset! Tulukee kahtommaan! Nyt tiällä on niitä tattija. Ettepä arvoo mitä laitetaan seuraavaks. Omenoo!” Niin sitä immeinen näkkyy tulloo vanhempiinsa. On yhteispostausaika. Suuntanaomavaraisuus postaukset ovat olleetki viime aikojen ainu postaus. Hyvä, että edes tämmönen postaustahti. Sadon säilömisestä tai jatkojalostaminen ol aihe. Meillä pääassiissa pakastimmeen mennee kaikki: lihat, maijot ja marjat. Marjoista keitellään sitten hilloja, jos keitellään. Ylleensä ne syyvään semmosennaan puuron kanssa, tituleeroon ihteeni Instan Viralliseksi Kiisselikuningattareksi, joten myös kiisseleihin sujahtelloo mehän ja puutarhan antimmii. Marjoja pakastaissa annostelen aimoannoksen eikä kun…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Suuntanaomavaraisuus

    Tilannekatsaus kessään

    Viime kuun yhteispostaukseen en ennättänä mutta nyt arvelin rutistoo ja ottoo ossaa aiheeseen kellarit ja säilöntä. Varotus tähän alakuun, että elä tuhloo aikaasi tämän tekstin parissa, jos käytännön vinkkejä ehit. Lähinnä jaarittelen meijän kesäkuulumissii. Mutta siis tässä kuussa suuntoomme katseen kellarriin. Se onnii oikein ajankohtainen aihe, sillä kalkkivellit pittäisi maakellarin seiniin sipasta niin saisimme vähäsen satomme suojaan talaveksi. Meillä on lapsivappaaviikonloppu tiijossa ja sehän tietää parisuheaikoo eli kellarin kalkihtemista. Kerron kuitennii päällimmäiset tuntemukset ensin. Kyllä mietin, jotta kenen idea se oli lähtee urku auki tähän omavaraistelutaistoon. Elukat ja kasvit ja kaiken uuen opettelu. On nimittäin työtä kerrakseen. Lypsyssä meillä ei ole tällä hetkellä kettään ja se tuntuu helepotukselta. Kaikilla mammoloilla…

  • Minifarmarointi,  Suuntanaomavaraisuus

    Missä olemme nyt.

    Missä olemme nyt ja miten tänne päädyttiin? Vuossii sisällä jylläsi kaipuu pois kaupungista ja pois oravanpyörästä. Kuten kunnon immeisen kuuluu miekin, mekin, tukahdutimme sen tuntteen. Eniten se jylläsi minun sisuksissa se kipu ja kaipuu. Että on siellä minne ei kuulu, että ellää silleen milleen ei kuulu. Tai siis silleenhän kuulu ellää. Rivitalonpätkä, koira, farmari Volvo ja lapset. Sehä on just eikä melekeen. Tarpeeksi kun kipua kassaa sydämen päälle, se tekkee mielen synkäksi ja olon ahistuneeksi. Jossain vaiheessa immeinen tullee siihen risteykseen. Jatkanko tähän vai poikkeenko polulta. Pitkään sitä kypsyteltiin ja sitten lopulta totteutettiin. Ei se kaupunki sieltä mihinkään kattoo. Voipihan sinne aina palata (niin varmaan). Irtisannoutuminen vakituisesta palakkatyöstä ja muuttaminen…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Suuntanaomavaraisuus,  Yleinen

    Säästämisasijoita ja perinnerituaalilannotus

    Yksiköllämme, toisin sannoin perreellämme on tavote. Tavote pois oravanpyörästä tai ainakin rakentoo semmonen pyörä mitä jaksaa polokii kyynistymättä ja voimanlähteenä toimisi muukin kuin kahvi. Pakosuunnitelman peruspilariksi on muodostuna lause: elä kuluta. Elä osta mittää. Elä usko mainontaan. Nehä nimittäin jaksaa tyrkyttee siulle kaikenlaista, koska markkinatallouven mielestä sie tarvihet kaikenlaista. Tosiassiihan sie et tarvihe kaikenlaista. Harkihtevvoo ostamista kohe. Sinne olemma matkalla. Ketterästi aasinsiltoo pitkin pääsemmekkii #suuntanaomavaraisuus plokiporukan kanssa kuukauven aiheeseen, joka ol siästäminen. Pennin venytys. Ostolakko. Kuluttaminen. Tai siis kuluttamattommuus. Millä tiällä ittäisen Karjalan kuppeilla siästettää ja venytettää pennii on olla ostamatta. Entinen elämä osottaa, jotta mainonta on onnistuna ja kaapit tursuvaa tavaroo ja talo niitä tursuuvia kaappija. Pikku hiljoo olemmekin alkana kärsiä vaivasta ikävästä nimeltä tavaraähky. Parantumisprosessiin kuulluu tavaroihe kulettaminen poikkeen, tyrkyttäminen tutuille ja tuntemattomille…