• Minifarmarointi

    Avvaimet onneen

    On maanantai. Olen kiitollinen. Tästä päivästä ettei tarvinnu lähteä farmilta mihkään. Olen saatellut lapsukaiset omille töilleen, leiponut kesäkurpitsakaakun, säilönä kesäkurpitsoo, ruokkina elukat, lypsänä vuohen. Ja on vasta aamu. Toista vuotta olen tässä tilalla vaan silti se tuttu peleko koputtelloo olakapiähän, että täytyykö palkkatöihin lähteä. En ymmärrä millä sen pirun matkastani karistaisin. Onhan tässä pärjätty jo par vuotta tälleenkin. Ihhailevasti kahon entisaikain vahvoja naishahmoja, mutta kuitenkaan omalle toiminnalle ei nää samanmoista arvoa. On tainnu iskostua päähän se ajatus, että ihminen on tuottavimmillaan, kun on tehokkaimmillaan. Tekemässä töitä rahansa etteen. Entä jos tekisi töitä ruokansa etteen? Ajatus se on tämäkin. Iliman rahhaa ei kuitenkaan pärjee, mutta vähemmällä rahalla, jospa sillä pärjee. Näin…