• Minifarmarointi,  Omavaraisuus

    Omavaraisuus

    On lokakuun viimoset päivät. Lämmin maito sihahtaa kattillaan. Höyry nousoo lypsykattilasta kylymän kohatessa kuuman. Sihahus. Toinen. Hämärässä navetassa kuuluu oven takkoo kanoloihe aamutouhujen äänet. Sihahus seuroo toistaan tasaseen. Kuttu nostelloo jalakojjaan. Lisseen kauroja kuppiin. Et kehtois nyt rimpulehtoo, sanon hälle. Pallautan ihteni tähän hetkeen ja mietin millon miusta oikein tul kutunlypsäjä? Ennen omavaraisuutta Se oli aikoo ennen omavaraisuutta. Kahlasin läpi kirjoja, joista saisin neuvoja pois oravanpyörästä. Monissa omavaraisuutta käsittelevissä artikkeleissa, kirjoissa, lehissä mainittiin ettei toinna hankkia elläimiä. Niihin mennee rahhaa, et pääse pois oravanpyörästä. Harmistuin. Enkö saisi kanoja? Lampaksii? Kuttuja? Lehmiä? Hankittiinhan se koko setti ja tunsin etten ole oikeestaan yhtään omavarainen. Häpeäpilikku. Kehtooko tässä kellekään sannoo, jotta on omavarainen…

  • Minifarmarointi,  Yleinen

    Kuinka minusta tul minifarmari?

    Kuinka minusta tul minifarmari? Se läks haaveesta, työskennellä elläimiin kanssa. Männä kouluun opiskelemmaan. Hakemmaan viimein tutkinto kuulluisalta omalta alalta. Jospa se ois tällä kertoo se miun oikii oma ala. Koulunpenkkii on tullu kulutettuu semmosissa koululoissa, joissa kävin lähinnä evästämässä ja kahtelemassa kellon lyöntitahtii. Tahi kahtelin ikkunasta ulos. Ulos vappauteen. Liekö se ollu orastava kolomenkympinkriisi tahi jonkun ylemmän johatus. Kuitennii piällä ol loputon ahistus. Mikä miusta tulloo isona? Saisinko mie nyt viimein, kolomenkympin tienoilla ihe piättee, ihe kuunnella ihteen. Kuunnella mitä miun syvän sannoo. Mikä minusta isona tullee ja tulisko miusta onnellinen? Tätä mie halusin. Halusin viskata kaikkiin muihen oletukset vimmatulla viskasulla vesakkoon. Ennee en jaksa. Ketäpä se paljjoo kiinnostelloo, jos…