• Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Omavaraisuus

    Maalle muutto

    Maalle muutto taisi tapahtua tammikuussa 2019. En tarkalleen muista! Eikö ole kummallista. Että ei ihmeinen muista jottain noin suurta tapahtummaa omasta elämästä. Kuitennii talavea se oli. Olisiko ollunna tammikuu 2019 tai helemikuu. Jäi mielleen vain se kauhia tavaravyöry (en lainkaan olluna tukahuttana ommaa pahhaa oloa tavaroihin, en en!) ja pimmeys. Suuri mahtava yllä aukiiva tähtitaivas ja loputtoman pimmeyven sylleily. Siinä vaiheessa palasin takasin luontoon. Käytännön asioita melekein umpikaupunkilaisille Siinä mielessä tämä on olluna iso tapahtuma meille kaupunkilaisille vaikken ikinä ihteen umpikaupunkilaiseksi sanonukkaan. Maalta on juuret lähtöisin periaatteessa meillä kummallakin. Mutta se kaikki mikä liittyy aikuiselämän asumisseen iliman taloyhtiötä oli vierasta meille. Ei ole yhteistä roskista, ei kaukolämppöö ja vesilaskukin vaihtu…

  • Minifarmarointi,  Omavaraisuus

    Muinaismuija ristiaallokossa

    Olen joutuna ristiaallokkoon. Keskellä aallokkoo seiloon mie omine toiveineni, sinne aallokkoon on vain sekkaantuna muut ja heijän ajatukset ja odotukset. Mietinnässä tietenkin mistä elämäni koostuu, mikä on arvokasta? Merkityksellistä? Vaiko kenties pakollista pahhoo, kuten vaikka raha. Laitan sen nyt aluksi syrjjään ja kerron haaveista. Haaveista Haaveista. Mistä kaikki läksi? Halusin assuu pienellä farmilla, jossa olisi osittain kaikenlaisia elläimiä. Hyvä. Tähän tavoitteeseen olen elämässäni nyt päässyt. Ensmäise etappi tavotettu. Kuttua lypsäissä tunnen ihteni osittain todella vanhaksi. Nykyaikana puhuttaan menestyvistä naisista. Oman elämänsä superohjuksista, jotka seilaa uransa huipulla. Pyöräyttäät ehkä perreenlissäystä ja painaavat baanalle. Tunnen ihteni niin uppo-ouvoksi. Miulla ei ole mittään urahaaveita. Kunhan vain saisin lämmittee uunia, leipoa leipee ja lypsää…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Omavaraisuus

    Muinaismuistoemäntä ja pienkarja

    Harvoin tullee ihmeiskontaktija täällä. Oma pere on tiesti assii erikseen mutta perreen ulukopuolisia ihmeisiä tullee nähtyä vähän. Haastelennii sitten paljon elläimiin kanssa. Kerron säästä, tännää sattaa vaikka tolokkuvvaahan ne itehhii säätilan muutokset. Inkeri ol erräänä aamuna aivan järkyttyny, kun Ester losottel perä auki kun viimosta päivee. Inkeri on siis meijän tilikkutäkkikissa. Hiän näyttää niinku ois kerräilty tilikkupalaset yhteen ja niistä muojostuu vinkerän värinen kissityttö, jolla on kaiken lisäks oranssi irokeesi. Semmonen Ilontuoja Inkeri meillä assuu. Hiän raapustel sohvia ja häntä viuhu vinkeelä liikkeellä. Silimät ol ilikikuriset. Sannoin jotta nyt lähet navettaan tiältä sohvija raapustelemasta. Eihän hiän totelu. Kahto vain kujjeet mielessä minnuu. Sanoin koirille, jotta pittee varanna jos se kovin…

  • Minifarmarointi,  Omavaraisuus

    Omavaraisuus

    On lokakuun viimoset päivät. Lämmin maito sihahtaa kattillaan. Höyry nousoo lypsykattilasta kylymän kohatessa kuuman. Sihahus. Toinen. Hämärässä navetassa kuuluu oven takkoo kanoloihe aamutouhujen äänet. Sihahus seuroo toistaan tasaseen. Kuttu nostelloo jalakojjaan. Lisseen kauroja kuppiin. Et kehtois nyt rimpulehtoo, sanon hälle. Pallautan ihteni tähän hetkeen ja mietin millon miusta oikein tul kutunlypsäjä? Ennen omavaraisuutta Se oli aikoo ennen omavaraisuutta. Kahlasin läpi kirjoja, joista saisin neuvoja pois oravanpyörästä. Monissa omavaraisuutta käsittelevissä artikkeleissa, kirjoissa, lehissä mainittiin ettei toinna hankkia elläimiä. Niihin mennee rahhaa, et pääse pois oravanpyörästä. Harmistuin. Enkö saisi kanoja? Lampaksii? Kuttuja? Lehmiä? Hankittiinhan se koko setti ja tunsin etten ole oikeestaan yhtään omavarainen. Häpeäpilikku. Kehtooko tässä kellekään sannoo, jotta on omavarainen…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi

    Rakennusasioita

    Oli kuukauven ensmäine maanantai eli #suuntanaomavaraisuus yhteispostaus. En ennättänä mukkaan, mutta kirjottelen silti ommaan tahtiin. Aiheena oli siis rakennukset. Ensmäisenä kun näin aiheen teki mieli älähtää: EI MITTÄÄN! Ei mittään rakennushaaveita ei mittää uutta. Ei missään nimessä, kun entisettii on tekemättä. Eli yhteispostausaihe oli rakennushaaveet ja projektit. Miulla, meillä, ei ole mittää haaveita sen suhteen, kun nämä nykysettii työt painaa niskaan. Jos jottain täytysi sanoa, niin jos saisi puille katoksen, kun niitä puita tässä asutuksessa tahtoo mennä vinopino ja vähän päällekkin. Lisäksi, jos ennen talavipakkasia saisi kellariin ja navettaan uuet ovet niin se riittäisi. Kunnon kellari se olla pittää Kyllä omavaraisuuteen tähteevässä talossa kunnon kellari olla pittää, joten vauhtia punttiin…

  • Minifarmarointi,  Suuntanaomavaraisuus

    Sato säilöön

    Kuivurin hurinan ääreltä hyvvee päivee vain. Muistan kahelleeni vanhempieni kuivaustouhuja, että hohhoijaa. Koko ajan keittiönnurkassa hurisi kuivamassa millon mitäkin. Mustikkoo, omenaa, jottain marjoo. Nytten olen ihe samanlainen hurruuttelija. ”Tulukee lapset! Tulukee kahtommaan! Nyt tiällä on niitä tattija. Ettepä arvoo mitä laitetaan seuraavaks. Omenoo!” Niin sitä immeinen näkkyy tulloo vanhempiinsa. On yhteispostausaika. Suuntanaomavaraisuus postaukset ovat olleetki viime aikojen ainu postaus. Hyvä, että edes tämmönen postaustahti. Sadon säilömisestä tai jatkojalostaminen ol aihe. Meillä pääassiissa pakastimmeen mennee kaikki: lihat, maijot ja marjat. Marjoista keitellään sitten hilloja, jos keitellään. Ylleensä ne syyvään semmosennaan puuron kanssa, tituleeroon ihteeni Instan Viralliseksi Kiisselikuningattareksi, joten myös kiisseleihin sujahtelloo mehän ja puutarhan antimmii. Marjoja pakastaissa annostelen aimoannoksen eikä kun…

  • Minifarmarointi,  Suuntanaomavaraisuus

    Missä olemme nyt.

    Missä olemme nyt ja miten tänne päädyttiin? Vuossii sisällä jylläsi kaipuu pois kaupungista ja pois oravanpyörästä. Kuten kunnon immeisen kuuluu miekin, mekin, tukahdutimme sen tuntteen. Eniten se jylläsi minun sisuksissa se kipu ja kaipuu. Että on siellä minne ei kuulu, että ellää silleen milleen ei kuulu. Tai siis silleenhän kuulu ellää. Rivitalonpätkä, koira, farmari Volvo ja lapset. Sehä on just eikä melekeen. Tarpeeksi kun kipua kassaa sydämen päälle, se tekkee mielen synkäksi ja olon ahistuneeksi. Jossain vaiheessa immeinen tullee siihen risteykseen. Jatkanko tähän vai poikkeenko polulta. Pitkään sitä kypsyteltiin ja sitten lopulta totteutettiin. Ei se kaupunki sieltä mihinkään kattoo. Voipihan sinne aina palata (niin varmaan). Irtisannoutuminen vakituisesta palakkatyöstä ja muuttaminen…

  • Minifarmarointi,  Yleinen

    Havaintoja uamukahvipöyvässä

    Helemikuinen uamu. Pakkanen on piässy tuas sissään ja vettää niin, että tukka hulumuvvaa heti herättyy. Kerrasto ja sen piälle villakerrasto. Salamoo noppeemp liikehintä kohti pannuhuonetta. Jumalaare on kylymä. Yks tulitikku jälellä. Ei. Miksi tännään. Syttypäs. Kahvi kuppiin, selän kiäntö hetkeksi ja sipasen kuumoo kah.., hetkinen. Eihän tämä oo ennee mittää kuumoo nähnykkää. Vilikasu mittariin. Ulukona miinus 26 ja sisällä plus 16. No ilimankos ei kahvikkaa ennee lämpinä kupissa kestä. Isännyyen kanssa joka uamu päivitellään, jotta miten sitä kyllä niin virkiinä herevää, kun sisällä on niin raikas ilima. Oi että. Istahan pöytään. Inkeri kissa istuu toisella puolen. Hörppeen haaleta kahvii, johon hunajakkaa ei ennee liukene. Kahon kissoo, joka on kurkottana kintun…

  • Minifarmarointi

    Elämänlähteillä

    En oo juonu viinnii Wienissä enkä montoo pitkee kylymee Lyypekissä mutta lähevettä arjessa. Sitä oon juona. Meillä oli #suuntanaomavaraisuus bloggareiden kanssa helemikuun postausaihheena juominkit. Mitä kukkii juo, tekköö ihe ja sen semmossii märkijä asijoita. Myö olemma tosissaan lähevettä käyttäneet juomana nyt vuuen päivät. Oisko. Ihan en tarkalleen muista. Se on semmosta arjen luksusta. Makkee, pyörreen makunen, kirkas ja raikas läheves. Hivellöö makuhermoja piästä varpaisiin. (Huomooko laajasta makukuvvauksesta, jotta pitkäripasessa on tullunna lyhyt työura tehtyä.) Aluksi se lähevein rahtoominen ol pakkorako ja sitten ne veenhakureissut jäi tavaksi. Ja onhan se nyt kauhian hyvveekin ja kuulluu olennaisesti omalla kohalla tavotteeseen jiähä pois oravanpyörästä. Pihasta tosin löytyy myös kaivo mutta joku voima se…

  • Minifarmarointi

    Minifarmarointi

    Mittee se on se minifarmarointi? Se on ministi farmarointtii. Ei tavotella suurruukssii vaan piennuukssii. Ehittään muaperästä vanhanajan viljelytottuukssii, kulettaan isovanhemppiin jalanjäläkkii pitkin Muaemän oppiin. Opetellaan omavarasuutta ja perinteisempii viljelymenetelmii. Ministi tietennii. Minifarmaroinnin ehtosa emä on Turuska ja mukana pyörrii lauma lampakssii, kanassii, kissoloi, koiriloi, vuohiloi ja mehiläissii. Semmonen porukka hiäräilöö Minifarmilla. Kaik tehhää pienesti, suurella syvämellä kuitennii. Turuska ohjastelloo Minifarmarointii ja Korhoska käyp vierailevana tähtenä. Tervetulloo! -Turuska