• Emäntätaijjot

    Pettu

    Pettu. Onko se Suamen historian karvain maku, maistuu nälältä ja kurjuuvelta, pakkopulloo parhaimmillaan? Korhoskaa on jo pitkään kiehtona pettu, petun kerruu ja petun käyttö. Ja minkätähen sillä on vähänpä ikävän makune maine! Semmosta sanottiin, jotta puhtoon pettuleivän elikkä silkon syöjän tunsi hajusta, sillä silkon haju tarttui vaatteissiin ja ihhoon. Näläkä haissoo. Toissaalta kyllä ounastelen, jotta pettua on jokatappauksessa kerätty joka kevät yhessä jos teisessahhii torpassa ihan jo varmmuuven vuoksi eikä jo valammiina vatsat solomussa, sillä petunkerruu aika on lyhykäinen ja se aika on nyt. Luvimpa talavella juttua perinnetaijoista, jotka on hävviimässä. Enklannissa oli neulekinttaan teko luokiteltu uhanalaiseksi taijoksi. Herättipä miettimmeen, jotta petunkerruu se on yks niistä kotoperäsistä perinnetaijjoista, mikä kaippaisi…

  • Yleinen

    Nokkosves

    Nonnii emäimmeiset ja tietennii kuluman kollit. Keskikesän juhla kolokuttellee ovella ja on aika laittoo tukkapiät kunttoon. Lähettään hakemmaan kesätuulessa hulumuuvvoo tukkoo ja kuohkeeta kuontalloo. Mie luppoon, jot nämä raaka-ainneet löyttyy jokkaiselta varmasti hyvvinnii läheltä. Jos ei oman pihan lähheisyyestä niin ainakkii nuapurin pihalta tahi lenkkipolun varrelta. Näillä evväillä myö Korhoskan kanssa suatiin niin kevviit ja hehkiit tukkapiät jotta! Varotuksen sanana, kuukkelointi osotti, jot tällä reseptillä suattaa vaaletukkanen muuttuu vihriitukkaseks. Jot omalla vastuulla sit suap kokkeilla. ”Kesäaikkaan liittyy taikoo ja mystiikkoo” Nokkosveshuuhe Kesäaikkaan liittyy kaikenlaissii taikoloita ja mystiikkoo. Miussakkii ku on tämmöstä pienmuotosta povvoojan vikkoo niin miepä lurittelin nokkosesta tämmösen tukkapiän hienostautumisloitsun. Ohje on pitkä. Luve tarkkaan. ”Ykkönen, kakkonen.Kerree nokkonen.Ota lehtii…