• Minifarmarointi,  Omavaraisuus

    Joulu

    On kinkku pöyvässä ja kuusi parraatipaikalla. Tohtiiko tämmöstä ennee sannoo ees nykypäivänä iäneen? Tervetulloo syntisten pöyttään vain. Kun emme pysty ennää kaatammaan joulukuusta mutta pystymme ostammaan muovihärpäkkeen. Emme pysty ennee lihhaa syömmään mutta pystymme lentomatkustelulle sielumme myömmään. Emme pysty ennee ruokamme alakuperree tietämmään mutta pystymme kaiken turhan kulutuksen nielemmään. Kiillotamme jokkainen ommoo sädekehhäämme toisen erheellä. Kauas kaikesta kaikkoamme, keskennään kinnoomme. Jos vain joskus kahtoisimme ympärillemme. Avvaisiko se silimämme? Maailima ratkeiloo ja immeiset riitellöö. Joulukin tulloo. Vaan kun kahtoisimme sinne missä myö kaikki kellumme. Päivä seuroo aina toistaan. Luminen mehtä humissoo ja jänekset keskennään kirmailloo. Kah. Tuolla on männynnä ilives. Elonkierto jatkaa kulukujjaan vaan mitä tekköö ihmeinen? Huutaa luonnolle, nyt taistellaan!…

  • Yleinen

    Jouluotvastelluu.

    Mitenkä se joulu tulloo joka vuos ain aikasemmin ja noppeempaa?Heti kohta kun on saana vanahan kuusen takkaan ja heiteltyä viimeset kinkut hernesoppoon, jo se taasen juoksoo perrään ja nappoo hartijasta kiinni. Niin noppiita on vuodet on kintuistaan, vai alkaako sitä ihmmeinen tulla vanhetessa niin hittaaksi, että suapi noppeemmin kiinni?Joka tappauksessa, kyllä ei vuodenkiertoo kerkiä etes ylytä, kun se joulu taas makkoo sulkaaloota kainalossa sohvalla. Ja taas pitäs puurot keittee ja lahjoi miettii. Tänä vuonna tuntui erityisest, ett vuosi vaan humpsahti, eikä mittää oo taaskaan tehnä. Toisaalta eipä sitä suuria tarvihekkaa. Kun alkaa laskea pienii juttuja, mistä on tulunna hyvä miel, huommaa, että on tullukki tehtyy ihan valtavast. Tänävuon:Kyllä on hiihetty…