• Minifarmarointi,  Suuntanaomavaraisuus

    Missä olemme nyt.

    Missä olemme nyt ja miten tänne päädyttiin? Vuossii sisällä jylläsi kaipuu pois kaupungista ja pois oravanpyörästä. Kuten kunnon immeisen kuuluu miekin, mekin, tukahdutimme sen tuntteen. Eniten se jylläsi minun sisuksissa se kipu ja kaipuu. Että on siellä minne ei kuulu, että ellää silleen milleen ei kuulu. Tai siis silleenhän kuulu ellää. Rivitalonpätkä, koira, farmari Volvo ja lapset. Sehä on just eikä melekeen. Tarpeeksi kun kipua kassaa sydämen päälle, se tekkee mielen synkäksi ja olon ahistuneeksi. Jossain vaiheessa immeinen tullee siihen risteykseen. Jatkanko tähän vai poikkeenko polulta. Pitkään sitä kypsyteltiin ja sitten lopulta totteutettiin. Ei se kaupunki sieltä mihinkään kattoo. Voipihan sinne aina palata (niin varmaan). Irtisannoutuminen vakituisesta palakkatyöstä ja muuttaminen…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi

    Kuhtuhuuto

    Nyt en taas tiijä mistä sitä alottaisi. Sen piti olla tavallinen tiistaiaamu. Joka aamu navettaan männessä tulloo pelon sekasin tuntein kurkattuu onko poikiminen jo tapahtuna. Tietämättömille kerrottakkoon, jotta Poppis on emäelämän ensmäine lehmä ja poijittamisesta ei oo käytännön kokemusta lainkkaan. Mitä nyt ihe tullu par kertoo piästettyy uutta elämee omista sisuksista ulos, mut se on toinen juttu se ja siihen assiiseen emme palloo tämän kirjoituksen aikana. Voitte huokasta. Sinäkään aamuna ei olluna tapahtummii. Aloin siinä putsailemmaan karsinnoo ja tususin, jotta miten oot tuas saana tämän tämmösseen kunttoon, kun vasta eilen Risoton ja Rosollin kanssa vaihettiin puhtaat pehkut. Liekö siitä papatuksesta tuleva äitlehmä vimmastuna ja otti ja kävel ulos navetasta. Tuumasin,…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Yleinen

    Omavaraisuuden tiellä

    Kevät se on koittana. Multapussija ja sormien syyhyttellyy on liikenteessä. Siemenpussit ehtiväinen jäläkikasvu leikkas auki jo hyvissä ajoin. Perriytyvvee on iätyshulluus. Välillä sitä tosin miettii, että täytyisikö sitä muuttua tolokun immeiseksi ja lopettaa tämä tämmönen haihattelu ja männä sinne kunnon immeisten töihen. Lopettaa siemennii näpräys ja muu omavarraishaihattelu elukoihen kanssa. Mutta kun ei. Kun on tälle omavaraisuuden tielle astuna niin poiskaan ei taija piästä. Tämä tuntuu omalta. Toisinnaan sitä tuumailoo, jotta voi kun ois saanu ellee siihen entisaikaan. Oisko tämmösestä elosta osannu nauttia silloin? Siihenpä ei tiijä vastausta kukkaan. Lissääntysmisassiit nostaa piätään. Iätys ja poikimisassiit nimittäin. Jos suunnattaan katse ensmäisenä kasviloihe niin nyt on se aika, kun täytyis alakoo laittoo…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi

    Asijoo vuohista ja muuta hurruumista

    Kun tilatoimintoo alettiin suunnitella selevä ol, että lypsykkiä tarvittaa. Hankittiin köyhän naisen lehmijä eli vuohija. Kuttutyttärrii tul kaksi, Risotto ja Rosolli ja ajatuksena ol, että heijät sitten käytettään sulhasen luona ja näin se porukka iteksijjään kasvvaa. Assiit ei kuitenkaan ikänä mäne silleen niinku suunnittelloo, jotenka pihhaan parkkeerasi tiine lehmä ennenku vuohet kerkisivät kantaviksi. Rikastummaan ei siis oo piästy vaikka köyhän naisen lypsykkien lisäks tul jykevämpihhii malli. Tai no rahastummaan ei oo piässy mutta rikastummaan nimenommaan on piässy. Taijoissa ja kokemuksissa. Lypsymeiningit siis alotellaan lehmän kanssa. Risotosta on suunnitteilla lypsykkiä. Vävy on tavattu ja pian selviää tulko suhroomisesta mittää tuotosta. Ollaan niin sanotusti liipasimella. Kohta vaihtuu helemikuu ja kaikenlaissiin kippoloihe ja…