• Emäntätaijjot,  Minifarmarointi

    Rakennusasioita

    Oli kuukauven ensmäine maanantai eli #suuntanaomavaraisuus yhteispostaus. En ennättänä mukkaan, mutta kirjottelen silti ommaan tahtiin. Aiheena oli siis rakennukset. Ensmäisenä kun näin aiheen teki mieli älähtää: EI MITTÄÄN! Ei mittään rakennushaaveita ei mittää uutta. Ei missään nimessä, kun entisettii on tekemättä. Eli yhteispostausaihe oli rakennushaaveet ja projektit. Miulla, meillä, ei ole mittää haaveita sen suhteen, kun nämä nykysettii työt painaa niskaan. Jos jottain täytysi sanoa, niin jos saisi puille katoksen, kun niitä puita tässä asutuksessa tahtoo mennä vinopino ja vähän päällekkin. Lisäksi, jos ennen talavipakkasia saisi kellariin ja navettaan uuet ovet niin se riittäisi. Kunnon kellari se olla pittää Kyllä omavaraisuuteen tähteevässä talossa kunnon kellari olla pittää, joten vauhtia punttiin…

  • Minifarmarointi,  Suuntanaomavaraisuus

    Sato säilöön

    Kuivurin hurinan ääreltä hyvvee päivee vain. Muistan kahelleeni vanhempieni kuivaustouhuja, että hohhoijaa. Koko ajan keittiönnurkassa hurisi kuivamassa millon mitäkin. Mustikkoo, omenaa, jottain marjoo. Nytten olen ihe samanlainen hurruuttelija. ”Tulukee lapset! Tulukee kahtommaan! Nyt tiällä on niitä tattija. Ettepä arvoo mitä laitetaan seuraavaks. Omenoo!” Niin sitä immeinen näkkyy tulloo vanhempiinsa. On yhteispostausaika. Suuntanaomavaraisuus postaukset ovat olleetki viime aikojen ainu postaus. Hyvä, että edes tämmönen postaustahti. Sadon säilömisestä tai jatkojalostaminen ol aihe. Meillä pääassiissa pakastimmeen mennee kaikki: lihat, maijot ja marjat. Marjoista keitellään sitten hilloja, jos keitellään. Ylleensä ne syyvään semmosennaan puuron kanssa, tituleeroon ihteeni Instan Viralliseksi Kiisselikuningattareksi, joten myös kiisseleihin sujahtelloo mehän ja puutarhan antimmii. Marjoja pakastaissa annostelen aimoannoksen eikä kun…

  • Minifarmarointi

    Avvaimet onneen

    On maanantai. Olen kiitollinen. Tästä päivästä ettei tarvinnu lähteä farmilta mihkään. Olen saatellut lapsukaiset omille töilleen, leiponut kesäkurpitsakaakun, säilönä kesäkurpitsoo, ruokkina elukat, lypsänä vuohen. Ja on vasta aamu. Toista vuotta olen tässä tilalla vaan silti se tuttu peleko koputtelloo olakapiähän, että täytyykö palkkatöihin lähteä. En ymmärrä millä sen pirun matkastani karistaisin. Onhan tässä pärjätty jo par vuotta tälleenkin. Ihhailevasti kahon entisaikain vahvoja naishahmoja, mutta kuitenkaan omalle toiminnalle ei nää samanmoista arvoa. On tainnu iskostua päähän se ajatus, että ihminen on tuottavimmillaan, kun on tehokkaimmillaan. Tekemässä töitä rahansa etteen. Entä jos tekisi töitä ruokansa etteen? Ajatus se on tämäkin. Iliman rahhaa ei kuitenkaan pärjee, mutta vähemmällä rahalla, jospa sillä pärjee. Näin…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi

    Kuhtuhuuto

    Nyt en taas tiijä mistä sitä alottaisi. Sen piti olla tavallinen tiistaiaamu. Joka aamu navettaan männessä tulloo pelon sekasin tuntein kurkattuu onko poikiminen jo tapahtuna. Tietämättömille kerrottakkoon, jotta Poppis on emäelämän ensmäine lehmä ja poijittamisesta ei oo käytännön kokemusta lainkkaan. Mitä nyt ihe tullu par kertoo piästettyy uutta elämee omista sisuksista ulos, mut se on toinen juttu se ja siihen assiiseen emme palloo tämän kirjoituksen aikana. Voitte huokasta. Sinäkään aamuna ei olluna tapahtummii. Aloin siinä putsailemmaan karsinnoo ja tususin, jotta miten oot tuas saana tämän tämmösseen kunttoon, kun vasta eilen Risoton ja Rosollin kanssa vaihettiin puhtaat pehkut. Liekö siitä papatuksesta tuleva äitlehmä vimmastuna ja otti ja kävel ulos navetasta. Tuumasin,…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Yleinen

    Omavaraisuuden tiellä

    Kevät se on koittana. Multapussija ja sormien syyhyttellyy on liikenteessä. Siemenpussit ehtiväinen jäläkikasvu leikkas auki jo hyvissä ajoin. Perriytyvvee on iätyshulluus. Välillä sitä tosin miettii, että täytyisikö sitä muuttua tolokun immeiseksi ja lopettaa tämä tämmönen haihattelu ja männä sinne kunnon immeisten töihen. Lopettaa siemennii näpräys ja muu omavarraishaihattelu elukoihen kanssa. Mutta kun ei. Kun on tälle omavaraisuuden tielle astuna niin poiskaan ei taija piästä. Tämä tuntuu omalta. Toisinnaan sitä tuumailoo, jotta voi kun ois saanu ellee siihen entisaikaan. Oisko tämmösestä elosta osannu nauttia silloin? Siihenpä ei tiijä vastausta kukkaan. Lissääntysmisassiit nostaa piätään. Iätys ja poikimisassiit nimittäin. Jos suunnattaan katse ensmäisenä kasviloihe niin nyt on se aika, kun täytyis alakoo laittoo…

  • Minifarmarointi,  Yleinen

    Havaintoja uamukahvipöyvässä

    Helemikuinen uamu. Pakkanen on piässy tuas sissään ja vettää niin, että tukka hulumuvvaa heti herättyy. Kerrasto ja sen piälle villakerrasto. Salamoo noppeemp liikehintä kohti pannuhuonetta. Jumalaare on kylymä. Yks tulitikku jälellä. Ei. Miksi tännään. Syttypäs. Kahvi kuppiin, selän kiäntö hetkeksi ja sipasen kuumoo kah.., hetkinen. Eihän tämä oo ennee mittää kuumoo nähnykkää. Vilikasu mittariin. Ulukona miinus 26 ja sisällä plus 16. No ilimankos ei kahvikkaa ennee lämpinä kupissa kestä. Isännyyen kanssa joka uamu päivitellään, jotta miten sitä kyllä niin virkiinä herevää, kun sisällä on niin raikas ilima. Oi että. Istahan pöytään. Inkeri kissa istuu toisella puolen. Hörppeen haaleta kahvii, johon hunajakkaa ei ennee liukene. Kahon kissoo, joka on kurkottana kintun…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi

    Asijoo vuohista ja muuta hurruumista

    Kun tilatoimintoo alettiin suunnitella selevä ol, että lypsykkiä tarvittaa. Hankittiin köyhän naisen lehmijä eli vuohija. Kuttutyttärrii tul kaksi, Risotto ja Rosolli ja ajatuksena ol, että heijät sitten käytettään sulhasen luona ja näin se porukka iteksijjään kasvvaa. Assiit ei kuitenkaan ikänä mäne silleen niinku suunnittelloo, jotenka pihhaan parkkeerasi tiine lehmä ennenku vuohet kerkisivät kantaviksi. Rikastummaan ei siis oo piästy vaikka köyhän naisen lypsykkien lisäks tul jykevämpihhii malli. Tai no rahastummaan ei oo piässy mutta rikastummaan nimenommaan on piässy. Taijoissa ja kokemuksissa. Lypsymeiningit siis alotellaan lehmän kanssa. Risotosta on suunnitteilla lypsykkiä. Vävy on tavattu ja pian selviää tulko suhroomisesta mittää tuotosta. Ollaan niin sanotusti liipasimella. Kohta vaihtuu helemikuu ja kaikenlaissiin kippoloihe ja…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi

    Haaveissa kasvukaus 2021

    Vuos 2021 enspäivii vietettää niin hyvä on kiäntee ajatukset tulevvaan kasvukautteen. Oon piässynnä mukkaan blogiporukkaan, #Suuntanaomavaraisuus, joten tässäpä tulloo ensmäine blogipäivitys sillä saralla. Istuiten nyt kiireemmäks aikoo, niin miepä kerron mistä kaik alako. Taustatietoina kerrottakkoon, jotta tukikohtana toimmii Karjalan kuppeet eli Pohjois-Karjala, Kesälahti ja ohjakssii pitelöö kolomekymppinen emäimmeinen. Omavarraistelutaustoo sen verran, jotta lapsukaisesta saakka on kulettu mehissä ja järvissä. Soilla ja töillä, niin se tunttuu ihan ihestään selevyyveltä, jotta marjat ja sienet käyvää mehästä ja juurekset kasvimualta. Kalat järvestä. Nämä taijot on semmonen pitävä pohja elämälle, jonka arvon ymmärtää vasta näköjjään tälleen jäläkikätteen. Nyt jos ihan juurta jaksain lähetään mylleemään, niin maalle muutettiin vuonna 2019. Samana vuonna mopo läks niin…

  • Minifarmarointi

    Minifarmarointi

    Mittee se on se minifarmarointi? Se on ministi farmarointtii. Ei tavotella suurruukssii vaan piennuukssii. Ehittään muaperästä vanhanajan viljelytottuukssii, kulettaan isovanhemppiin jalanjäläkkii pitkin Muaemän oppiin. Opetellaan omavarasuutta ja perinteisempii viljelymenetelmii. Ministi tietennii. Minifarmaroinnin ehtosa emä on Turuska ja mukana pyörrii lauma lampakssii, kanassii, kissoloi, koiriloi, vuohiloi ja mehiläissii. Semmonen porukka hiäräilöö Minifarmilla. Kaik tehhää pienesti, suurella syvämellä kuitennii. Turuska ohjastelloo Minifarmarointii ja Korhoska käyp vierailevana tähtenä. Tervetulloo! -Turuska