• Minifarmarointi,  Omavaraisuus,  Suuntanaomavaraisuus

    Itse tehtyä elämää

    Hei vain. Se on marraskuun eka maanantaina. On yhteispostausaika suuntanaomavaraisuus blokkarien kanssa. Meillä oli aihheena mitä ennen ostin, nyt teen ihe, muu kuin ruoka. En keksiny mittään. Polttopuut on alusta asti tehty ihe. Se ol ainoo assii joka tuli mieleen. Kantava ajatus onkin olluna, että mahollisimman vähän ostettaisiin mittään. Punaisena lankana kohti sitä omanlaista omavaraistelua. Polttopuut, kaurat ja heinät elukoille tullee omasta takkaa. Siihenpä se ajatus sitten tökkevää, joten kahellaan kuulumissii. Eli siis perinteinen mikä kaikki on kesken. Kuulumiset Nyt kuuluu hyvvee. Kiitos kysymästä! Unta tulloo enempi kun aikoihin vaikka yöllä pittääki välillä tunti kaks valvoskella ihan muuten vain. Voi kun pääsisi siitä tavasta erroon piakkoin. Sienessä on käyty vielä…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi

    Rakennusasioita

    Oli kuukauven ensmäine maanantai eli #suuntanaomavaraisuus yhteispostaus. En ennättänä mukkaan, mutta kirjottelen silti ommaan tahtiin. Aiheena oli siis rakennukset. Ensmäisenä kun näin aiheen teki mieli älähtää: EI MITTÄÄN! Ei mittään rakennushaaveita ei mittää uutta. Ei missään nimessä, kun entisettii on tekemättä. Eli yhteispostausaihe oli rakennushaaveet ja projektit. Miulla, meillä, ei ole mittää haaveita sen suhteen, kun nämä nykysettii työt painaa niskaan. Jos jottain täytysi sanoa, niin jos saisi puille katoksen, kun niitä puita tässä asutuksessa tahtoo mennä vinopino ja vähän päällekkin. Lisäksi, jos ennen talavipakkasia saisi kellariin ja navettaan uuet ovet niin se riittäisi. Kunnon kellari se olla pittää Kyllä omavaraisuuteen tähteevässä talossa kunnon kellari olla pittää, joten vauhtia punttiin…

  • Minifarmarointi,  Suuntanaomavaraisuus

    Sato säilöön

    Kuivurin hurinan ääreltä hyvvee päivee vain. Muistan kahelleeni vanhempieni kuivaustouhuja, että hohhoijaa. Koko ajan keittiönnurkassa hurisi kuivamassa millon mitäkin. Mustikkoo, omenaa, jottain marjoo. Nytten olen ihe samanlainen hurruuttelija. ”Tulukee lapset! Tulukee kahtommaan! Nyt tiällä on niitä tattija. Ettepä arvoo mitä laitetaan seuraavaks. Omenoo!” Niin sitä immeinen näkkyy tulloo vanhempiinsa. On yhteispostausaika. Suuntanaomavaraisuus postaukset ovat olleetki viime aikojen ainu postaus. Hyvä, että edes tämmönen postaustahti. Sadon säilömisestä tai jatkojalostaminen ol aihe. Meillä pääassiissa pakastimmeen mennee kaikki: lihat, maijot ja marjat. Marjoista keitellään sitten hilloja, jos keitellään. Ylleensä ne syyvään semmosennaan puuron kanssa, tituleeroon ihteeni Instan Viralliseksi Kiisselikuningattareksi, joten myös kiisseleihin sujahtelloo mehän ja puutarhan antimmii. Marjoja pakastaissa annostelen aimoannoksen eikä kun…

  • Emäntätaijjot,  Minifarmarointi,  Suuntanaomavaraisuus

    Tilannekatsaus kessään

    Viime kuun yhteispostaukseen en ennättänä mutta nyt arvelin rutistoo ja ottoo ossaa aiheeseen kellarit ja säilöntä. Varotus tähän alakuun, että elä tuhloo aikaasi tämän tekstin parissa, jos käytännön vinkkejä ehit. Lähinnä jaarittelen meijän kesäkuulumissii. Mutta siis tässä kuussa suuntoomme katseen kellarriin. Se onnii oikein ajankohtainen aihe, sillä kalkkivellit pittäisi maakellarin seiniin sipasta niin saisimme vähäsen satomme suojaan talaveksi. Meillä on lapsivappaaviikonloppu tiijossa ja sehän tietää parisuheaikoo eli kellarin kalkihtemista. Kerron kuitennii päällimmäiset tuntemukset ensin. Kyllä mietin, jotta kenen idea se oli lähtee urku auki tähän omavaraistelutaistoon. Elukat ja kasvit ja kaiken uuen opettelu. On nimittäin työtä kerrakseen. Lypsyssä meillä ei ole tällä hetkellä kettään ja se tuntuu helepotukselta. Kaikilla mammoloilla…

  • Minifarmarointi,  Suuntanaomavaraisuus

    Missä olemme nyt.

    Missä olemme nyt ja miten tänne päädyttiin? Vuossii sisällä jylläsi kaipuu pois kaupungista ja pois oravanpyörästä. Kuten kunnon immeisen kuuluu miekin, mekin, tukahdutimme sen tuntteen. Eniten se jylläsi minun sisuksissa se kipu ja kaipuu. Että on siellä minne ei kuulu, että ellää silleen milleen ei kuulu. Tai siis silleenhän kuulu ellää. Rivitalonpätkä, koira, farmari Volvo ja lapset. Sehä on just eikä melekeen. Tarpeeksi kun kipua kassaa sydämen päälle, se tekkee mielen synkäksi ja olon ahistuneeksi. Jossain vaiheessa immeinen tullee siihen risteykseen. Jatkanko tähän vai poikkeenko polulta. Pitkään sitä kypsyteltiin ja sitten lopulta totteutettiin. Ei se kaupunki sieltä mihinkään kattoo. Voipihan sinne aina palata (niin varmaan). Irtisannoutuminen vakituisesta palakkatyöstä ja muuttaminen…

  • Minifarmarointi

    Elämänlähteillä

    En oo juonu viinnii Wienissä enkä montoo pitkee kylymee Lyypekissä mutta lähevettä arjessa. Sitä oon juona. Meillä oli #suuntanaomavaraisuus bloggareiden kanssa helemikuun postausaihheena juominkit. Mitä kukkii juo, tekköö ihe ja sen semmossii märkijä asijoita. Myö olemma tosissaan lähevettä käyttäneet juomana nyt vuuen päivät. Oisko. Ihan en tarkalleen muista. Se on semmosta arjen luksusta. Makkee, pyörreen makunen, kirkas ja raikas läheves. Hivellöö makuhermoja piästä varpaisiin. (Huomooko laajasta makukuvvauksesta, jotta pitkäripasessa on tullunna lyhyt työura tehtyä.) Aluksi se lähevein rahtoominen ol pakkorako ja sitten ne veenhakureissut jäi tavaksi. Ja onhan se nyt kauhian hyvveekin ja kuulluu olennaisesti omalla kohalla tavotteeseen jiähä pois oravanpyörästä. Pihasta tosin löytyy myös kaivo mutta joku voima se…